sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kahakointia


Topi on nyt ollut talossa 11 viikkoa ja 4 päivää. Pidin pienen blogitauonkin, koska viimeisimmän kirjoituksen jälkeen tapahtui pahempi yhteenotto toisen koiran kanssa se masensi minua enemmän kuin mikään hetkeen. Jos mikään muu ei elämässä suju, niin koira-asiat pitäisi edes sujua... piti käydä sairaalassakin oikein sydänfilmissä kun tuli jotain rytmihäiriötä alkuviikosta. :D Ei saa nauraa, osasyynä varmasti myös koirat! Heh heh. Onneksi ei mitään vakavaa löytynyt ja nyt on rytmit jo vähän tasaantunut. Pitäisi vain olla stressaamatta.

Tilanne oli sellainen, että ystävämme Cola eli tuttavallisemmin Coco Jamboree oli kylässä ja ennen kahakkaa "ystävykset" olivat jopa näin:


Topi ja Cola


Topi haastoi Colaa leikkimäänkin ja leikki oli ihan normaalia. Lenkille oltiin lähdössä. Menin käymään ulkona, niin yhtäkkiä kuului kauhea meteli ja tiesin kyllä heti mistä on kyse. Tulin suorastaan läpi oven sisälle karjuen samalla jotain sekavaa (NYTSITTEPRKL). Tilanne oli ohi välittömästi, mutta sen jälkeen alkoi päässäni analysointi ja harmitus. Topi oli käynyt Colan kimppuun sohvalta asti, Cola kai käveli väärässä paikassa. En tiedä miksi Topi ei voi sietää Colalta mitään liikkeitä. Toraa se kunnioittaa tai sitten Tora ei edes ärsytä Topia mitenkään. Topi puolustaa ihan kaikkea, ihmisiä, esineitä kuten sohvaa, vaatteita, autoa, ruokaa. Auton takaluukussa Colan kimppuun käyminen loppui kun puutuin juuri oikealla hetkellä Topin hyökkäykseen. Kyllä se vieläkin hampaita voi näytellä ja ilme on sellainen että kohta napsahtaa kun Cola hyppää autoon. Eniten tässä masentaa se, että en usko tämän kiukkuisuuden kohdentuvan vain Colaan. Luultavasti samantyyppistä toimintaa tapahtuisi myös muiden samanikäisten urosten kanssa. Ja kyllähän tuo Topin puolustus on kohdentunut myös ihmisiin.

Tuon tilanteen jälkeen olemme olleet jo yhteislenkeillä ja samasssa tilassa uudelleen. Tällä kertaa valvontaa tehostettuna ja niin, että en hyväksynyt yhtään ainoaa hampaiden näyttöä Colaa kohtaan. Yksi kahakka saatiin ulko-oven taakse, mutta se oli pieni. Topi vahti ovea, Cola halusi tulla liian lähelle. Ehkä noihin irvistelyihin ja haastamiseen on vain puututtava enemmän. Vaikka tuntuukin siltä, että en mitenkään pysty valvomaan ihan kaikkea. Tilanteet tapahtuvat sekunnissa ja ovat ohi toisessa.

Tuon episodin jälkeen Topi alkoi tarjota lenkeillä enemmän itsenäisesti kaikenlaista: meni repimään puun oksia (tämä on se Colan lempileikki, josta Topikin on vähän kiinnostunut), tulee luokse, sivulle ja tänään uutena jopa seuraamaan ilman käskyä! Oh hoh. Aivan kuin koira olisi tiennyt minun olevan masentunut sen käytöksestä. Ja tätä on siis tapahtunut nyt joka lenkillä. Hieno juttu. Sydän tykkää. :D
Puun kiskomista
Topi ja Tora

Lisäksi tänään saatiin oikea todiste siitä, että Topi tulee myös täydestä vauhdista takaisin nähdessään ihmisen edessä. Topi juoksi miljoonaa mutkan taakse lenkillä ja Cola juoksi perässä. Kohta Topi tulikin jo takaisin ja taas Cola juoksi perässä. Hetken päästä vastaan tuli mies, joka sanoi että aivan kuin koirat olisi säikähtäneet häntä ja pinkoneet pakoon.   Eli Topi pystyi toimimaan itsenäisesti vaikka sillä oli kilpajuoksu Colan kanssa kesken. Wau. :) Kuljetan ruokaboksia edelleen lenkeillä mukana ja näistä tilanteista saa myös herkkuja palkaksi. Luoksetulo on hyvä ja olen alkanut pyytää luoksetulon yhteydessä Topin myös sivulle. Mielestäni koiran vire on ollut oikein hyvä tuossa harjoituksessa.

Siirryttiin aikuisruokaan. Isompia papanoita. Sormiin puree hemmetisti vieläkin ellei erikseen asiasta sano ensin. Yritän kestää. Ilolla treenataan vaikka sormet irtoaisi ja veri vuotaisi.

Mitään uutta juttua ei siis olla nyt alettu opetella koska keräilin ensin hermoni takaisin kasaan.  Minähän en treenaa jos en ole itsekin oikeassa viretilassa. ;)



Topi koirakoulussa.

Nyt ilolla kohti uutta viikkoa ja uusia haasteita. Jospa vaikka alettaisiin nyt viimeinkin harjoitella sitä esineiden palauttamista.