Kahakointia

Topi on nyt ollut talossa 11 viikkoa ja 4 päivää. Pidin pienen blogitauonkin, koska viimeisimmän kirjoituksen jälkeen tapahtui pahempi yhteenotto toisen koiran kanssa se masensi minua enemmän kuin mikään hetkeen. Jos mikään muu ei elämässä suju, niin koira-asiat pitäisi edes sujua... piti käydä sairaalassakin oikein sydänfilmissä kun tuli jotain rytmihäiriötä alkuviikosta. :D Ei saa nauraa, osasyynä varmasti myös koirat! Heh heh. Onneksi ei mitään vakavaa löytynyt ja nyt on rytmit jo vähän tasaantunut. Pitäisi vain olla stressaamatta.

Tilanne oli sellainen, että ystävämme Cola eli tuttavallisemmin Coco Jamboree oli kylässä ja ennen kahakkaa "ystävykset" olivat jopa näin:

Topi ja Cola

Topi haastoi Colaa leikkimäänkin ja leikki oli ihan normaalia. Lenkille oltiin lähdössä. Menin käymään ulkona, niin yhtäkkiä kuului kauhea meteli ja tiesin kyllä heti mistä on kyse. Tulin suorastaan läpi oven sisälle karjuen samalla jotain sekavaa (NYTSITTEPRKL). Tilanne oli ohi välittömästi, mutta sen jälkeen alkoi päässäni analysointi ja harmitus. Topi oli käynyt Colan kimppuun sohvalta asti, Cola kai käveli väärässä paikassa. En tiedä miksi Topi ei voi sietää Colalta mitään liikkeitä. Toraa se kunnioittaa tai sitten Tora ei edes ärsytä Topia mitenkään. Topi puolustaa ihan kaikkea, ihmisiä, esineitä kuten sohvaa, vaatteita, autoa, ruokaa. Auton takaluukussa Colan kimppuun käyminen loppui kun puutuin juuri oikealla hetkellä Topin hyökkäykseen. Kyllä se vieläkin hampaita voi näytellä ja ilme on sellainen että kohta napsahtaa kun Cola hyppää autoon. Eniten tässä masentaa se, että en usko tämän kiukkuisuuden kohdentuvan vain Colaan. Luultavasti samantyyppistä toimintaa tapahtuisi myös muiden samanikäisten urosten kanssa. Ja kyllähän tuo Topin puolustus on kohdentunut myös ihmisiin.

Tuon tilanteen jälkeen olemme olleet jo yhteislenkeillä ja samasssa tilassa uudelleen. Tällä kertaa valvontaa tehostettuna ja niin, että en hyväksynyt yhtään ainoaa hampaiden näyttöä Colaa kohtaan. Yksi kahakka saatiin ulko-oven taakse, mutta se oli pieni. Topi vahti ovea, Cola halusi tulla liian lähelle. Ehkä noihin irvistelyihin ja haastamiseen on vain puututtava enemmän. Vaikka tuntuukin siltä, että en mitenkään pysty valvomaan ihan kaikkea. Tilanteet tapahtuvat sekunnissa ja ovat ohi toisessa.

Tuon episodin jälkeen Topi alkoi tarjota lenkeillä enemmän itsenäisesti kaikenlaista: meni repimään puun oksia (tämä on se Colan lempileikki, josta Topikin on vähän kiinnostunut), tulee luokse, sivulle ja tänään uutena jopa seuraamaan ilman käskyä! Oh hoh. Aivan kuin koira olisi tiennyt minun olevan masentunut sen käytöksestä. Ja tätä on siis tapahtunut nyt joka lenkillä. Hieno juttu. Sydän tykkää. :D

Puun kiskomista

Topi ja Tora

Lisäksi tänään saatiin oikea todiste siitä, että Topi tulee myös täydestä vauhdista takaisin nähdessään ihmisen edessä. Topi juoksi miljoonaa mutkan taakse lenkillä ja Cola juoksi perässä. Kohta Topi tulikin jo takaisin ja taas Cola juoksi perässä. Hetken päästä vastaan tuli mies, joka sanoi että aivan kuin koirat olisi säikähtäneet häntä ja pinkoneet pakoon.   Eli Topi pystyi toimimaan itsenäisesti vaikka sillä oli kilpajuoksu Colan kanssa kesken. Wau. :) Kuljetan ruokaboksia edelleen lenkeillä mukana ja näistä tilanteista saa myös herkkuja palkaksi. Luoksetulo on hyvä ja olen alkanut pyytää luoksetulon yhteydessä Topin myös sivulle. Mielestäni koiran vire on ollut oikein hyvä tuossa harjoituksessa.

Siirryttiin aikuisruokaan. Isompia papanoita. Sormiin puree hemmetisti vieläkin ellei erikseen asiasta sano ensin. Yritän kestää. Ilolla treenataan vaikka sormet irtoaisi ja veri vuotaisi.

Mitään uutta juttua ei siis olla nyt alettu opetella koska keräilin ensin hermoni takaisin kasaan.  Minähän en treenaa jos en ole itsekin oikeassa viretilassa. ;)

Topi koirakoulussa.

Nyt ilolla kohti uutta viikkoa ja uusia haasteita. Jospa vaikka alettaisiin nyt viimeinkin harjoitella sitä esineiden palauttamista.

10 viikkoa uudessa kodissa

Topi kontaktiharjoituksessa

Topi on nyt ollut luonani 10 viikkoa. Välillä tuntuu, että se olisi ollut luonani jo vähintään vuoden. Normaalisti ottamani pentu olisi nyt 17 viikkoinen ja osaisi jo paljon enemmän, mutta Topin kanssa minun pitää vähän väliä muistutella itselleni sitä, mistä lähtökohdista tämän koiran kanssa aloitettiin ja minkä ikäisenä. Topi on jo vähän nostellut jalkaansakin, joten odotan en niin innolla tulevaa murkkuikää ja sitä, miten se vaikuttaa muutenkin niin levottomaan Topiin. Toivottavasti tyttökoirien hajujen perässä nuuskuttelu ainakin vähentäisi tarvetta paimentamiseen... jos jotain saa toivoa.

Näiden 10 viikon aikana on tapahtunut paljon edistymistä, mutta silti joissain asioissa  on otettu  myös takapakkia hetkittäin. Yksi ärsyttävimmistä asioista on tuo jatkuva paimentaminen ja sen takia tapahtuva hälsääminen lenkeillä. Ohitustilanteetkin ovat vaikeita ainostaan sen vuoksi, että Topilla on aivan älytön tarve päästä edellemme (Toran ja minun) eikä se haluaisi kävellä nakinkaan avustuksella vieressäni pienintäkään hetkeä silloin kun Tora on mukana. Leikkiminen, ruoka, kävyt, kepit.. plaah, mikään ei mene paimentamisen edelle. Siispä kävelemme ohitustilanteissa pakolla vieressä. Nameja annan, mutta Topin ilme on kuin se olisi selkäänsä saanut ja vapautuksen jälkeen paineistuminen purkautuu siihen, että Topi juoksee jonnekin 300m päähän täysillä. Tavasta pois pääsemistä ollaan harjoiteltu kyllä, mutta koska tarpeeksi houkuttelevaa palkkaa en ole keksinyt niin eipä oikein homma toimi. Loppulenkeistä Topi pystyy keskittymään selvästi paremmin, aina ei sekään onnistu. Kokeilin eilen sehlata risteyksessä neljään eri suuntaan ja katsoa väsyykö Topi juoksemaan edelle tai lähinnä että tajuaako ettemme etene.. no ei väsynyt, eikä tajunnut. Lähdin turhautuneena autolle juottamaan kieli maassa asti läähättävää karva-apinaa.


Luoksetulot toimivat edelleen hyvin, mutta muutaman kerran on ollut jotain ongelmaa. En tiedä onko vika ollut siinä ettei koira ole kuullut käskyä. Joskus osa ruuasta jää purkkiin koska Topilla on niin kiire päästä arvaatteko mihin. No eteen paimentamaan. Argh. Eilen oli ensimmäinen tilanne jossa en meinannut saada Topia tulemaan takaisin, mutta se johtui siitä, että en kutsunut sitä, vaan Toraa ja kaksi koiraa oli juoksemassa täysillä omia koiriani kohti. Tiesin, että Tora saattaisi puolustaa Topia, joten kutsuin pelkästään sitä ja tiesin myös, että Topi tulee siinä ohella mukana. Tilanteesta selvittiin ilman mitään kahakoita ja sen jälkeen tehtiin vielä  onnistunut ohituskin koska kyseessä olikin tuttu ihminen koirineen. :) Syke ehti kyllä nousta tuossa tilanteessa. 

Topi on siis hallinnassa lenkkitilanteissa käyttäytymiseltään, mutta en todellakaan ole tyytyväinen siihen, että se ei halua tehdä MINUN kanssani lenkeillä yhtään mitään. Olen sille vain joku lammas ja ruoka-automaatti. :D Ja Tora vasta ihana lammas onkin. Senkin pitää joskus tahallaan oikein kaahailla risteyksissä, että saataisiin Topin pää oikein sekaisin.

No tämä tästä valituksesta. Silloin kun olemme Topin kanssa kahdestaan, se toimii melko pitkälti kuin unelma. Paitsi ne leikkihommat ja lelun palautukset, ei olla palautuksia edes aloitettu vielä. Koirakoululla Topi pystyy keskittymään tekemiseen muiden koirien aikana tosi hyvin. Voin päästää Topin irti vieraiden koirien sekaan ja se on oppinut hakemaan ensimmäiseksi kontaktia minuun päästessään irti.

Tätäkin tapahtuu joskus lenkeillä. :)

Maahanmenokin alkoi sujua jo ilman käsimerkkiä. Eteentulossa pään asento on lähes aina suora. Paljon opittuja asioita, en nyt ala niitä tässä luettelemaan. Olen ajatellut että nyt otamme ohjelmistoon tuon lelun palautuksen ja aloitamme sisätiloissa harjoitelulla ensiksi + remmissä. Saapa nähdä montako toistoa joudun tekemään, taidan pitää laskua niistäkin. Olen nimittäin pitänyt päiväkirjaa noutokapulanoudon opettamisesta ja julkaisen ne tiedot sitten kun homma saadaan joskus valmiiksi. Hitaasti edetään ja tuon noutokapulan pitämisen opettelussa tulee selvästi esiin se seikka, että koira ei ole ollut minulla pennusta asti eikä kaikissa asioissa vielä luota minuun tarpeeksi. Ns. yhteinen sävel on välillä hukassa.

Colan kanssa Topilla on edelleen eripuraa. Autoon mennessä saatiin tosiaan tuossa muutama viikko sitten aikaiseksi oikein kunnon hässäkkä kun Topi kävi Colan kimppuun Colan hypätessä autoon... Tämän episodin jälkeen harjoiteltiin sitten (ja edelleen harjoitellaan) sitä, että tuollainen käytös on täysin kiellettyä. Silti näin tänäänkin peilin kautta valkoisen hammasrivistön kiiltävän auton takaosassa. Lisäksi näin miten Topi puolusti Toran häkin päällä olevia vaatteitani Colalta ja eteisessäkin syntyi pienimuotoinen kahakka joka tosin loppui heti kun huusin. Mutta huutamaan jouduin, hoh hoijaa. En käsitä miksi Topin pitää olla niin ärhäkkä. Kaikkeen mikä ei miellytä vastataan hampailla ja asiat ovat välillä täysin typeriä, esim. Cola ei saa haistaa tiettyä kohtaa mattoa jos Topin näin päättää. Kaikkeen toimintaan ei pysty eikä jaksa koko ajan puuttua, enkä välillä edes huomaa että Topi on hampaat irvessä. Ilme menee naamalta pois heti kun komennan, mutta välillä komentamisen teho kestää vain pari sekuntia ja taas ollaan naama irvessä. Olen nähnyt Topin haastavan Colaa myös leikkiin, mutta leikinkin pitäisi tapahtua Topin ehdoilla. Eilen lenkillä Topi ja Cola törmäsivät toisiinsa, olin varma että Topi räjähtää, mutta ehkä se ilmalento ja kyljelleen maahan mätkähtäminen laittoi koiran unohtamaan hetkeksi kiukkukohtaukset. *mä en kestä hymiö*

Lisään vielä tähän loppuun että nyt tiedän millaista on antaa nami sormia purevalle koiralle. Ei ole yksikään koira purrut niin lujaa sormille kuin Topi. Mitä kiihtyneemmässä tilassa Topi on, sitä lujempaa se puree ottaessaan namin. Tälläkin hetkellä sormessani on yksi verenpurkauma. Topi osaa ottaa namin nätimmin jos sanon NÄTISTI. Mutta en haluaisi esim. seuraamisesta palkitessa joutua sanomaan mitään ylimääräisiä käskyjä. Että kaipa tässä pitää hankkia jotkut hyvät hanskat. :D


Jatkamme harjoituksia...

Leikki leikkinä

Luoksetulo lenkillä

Topi tunnilla odottelemassa minua (takana).

Ollaan nyt käyty hallilla kerran viikossa leikkimässä vähän "rajumpia" leikkejä pentuhihan kanssa, koska siitä Topi innostuu enemmän kuin normaalista vetolelusta. Mukana on ollut toinen koira vielä antamassa lisäinnostusta ja vähitellen leikkiminen on alkanut mielestäni näyttää siltä, että Topi nauttii hommasta. Eilen kentällä Topi leikki lelulla muiden koirien aikana ensimmäistä kertaa tosi kivasti häiriintymättä muista. Palautuksia ei olla harjoiteltu edelleenkään yhtään.

Kentälle tuli eilen myös pikkupoikia potkimaan palloa. Se oli Topille vaikeaa.  Topi kyttäsi ja piippasi, oli levoton.

TOPI KOIRAKOULUSSA 7 viikkoa ja 5 päivää video

Yhteislenkeillä on alkanut  keppien kiskominen... Eikä siinä mitään, kunhan touhu pysyy hallinnassa, mutta viikonlopun aikana tilanne räjähti käsiin pari kertaa. Topi juoksee kiinni samaan keppiin missä Cola roikkuu ja sitten Topilla kärähtää hermot ja se käy Colan kimppuun. Puutuin asiaan karjaisemalla ja tilanne rauhoittui. Huh huh.  Topi on kyllä hölmö kun haastaa itseään monta kertaa isompaa koiraa. Kuvassa Topi näyttää jotenkin isolta, mutta totuus on se, että se on kuin hyttynen Colaan verrattuna.

Alkutilanne

Hermot menee...

Lenkillä on  tullut lisää koiria vastaan ja myös niin, että Topi on ollut yksinään edessä kun mäen takaa ilmestyykin kolmen koiran kopla vapaana. Tässäkin tilanteessa Topi tuli välittömästi takaisin luokseni. Tänään aamulenkillä ohitse menevä koira murahti. Topilla meinasi meinna pasmat sekaisin, mutta sain höpöttelemällä iloisesti tilanteen takaisin hallintaan.

Olen yrittänyt tehdä paljon piiloonmenoja yleisen kontaktin puuttumisen takia (lenkkitilanteissa) ja harjoitella vierellä nätisti kävelyä ja varsinkin sen jälkeistä vapauttamista niin ettei tarvi siitä seota ja juosta sadan metrin päähän. Näissä tilanteissa Topi ottaa todella rajusti namin käsistäni. Ei varo ollenkaan sormia, puree sormia kuin nakkeja.. ärsyttävää. Tilanne on ehkä hieman parempi tuon jälkikohelluksen osalta, tai sitten se johtuu vain siitä että en päästä Toraa lähtemään luotani yhtä aikaa kuin Topi ja vapautuksen jälkeen tulee vielä nakkia lisää. Topi on tullut nyt useammin luokseni lenkin aikana ihan itsekseen. Toran paimentamista on edelleen, mutta kiinnikäymiset ovat olleet nyt aika harvinaisia. Haistelu on lisääntynyt, jalkaakin Topi on nostanut jo useita kertoja.

Tokotouhuissa ollaan edistytty:
- maahan menee ilman käsimerkkiä sisällä, etupihalla ja eilen kentällä pari kertaa
- eteentulossa pään asento vähän parempi
- pidä -harjoituksessa avaa itsenäisesti suun! :) Pään asento on vielä vino
- paikallaseisomisen oppi heti, liikkeestä ei olla edes kokeiltu

Lauantaina kokeilin ensimmäistä kertaa päästää Topin täysin vieraassa ryhmässä (uusi Penturyhmä) hallilla irti.  Topi ei kiinnostunut muista koirista ja pysyi hienosti kontaktissa. Olin tyytyväinen. :) Myös muihin koiriin suhtautuminen väliajalla oli hyvää. Topin sosiaalisuus on jotenkin lisääntynyt, myös ihmisiä kohtaan. Koko koira heiluu ja on solmussa kun vieras ihminen puhuu sille. :D Meillä on tälle touhulle myös ihan oma laulu, jonka sanat menevät näin: "Ja pienen perseeeeeeeen, näin heiluvan." :D Älkää kysykö miksi...  :D Ehkä tätä laulunpätkää voi käyttää joskus sitten jos Topia ahdistaa joku ihminen/elukka. Tapanani on kehitellä näitä hölmöjä pätkiä joka koiralleni eri tilanteista. Meillä on myös Hirrrrrveä imuriiii -laulu jolla imurista tehdään hauska tai vähintään siedettävä. Siinä muuten ollaan edistytty niin, että Topi seuraa imuria ja seisoo sen vieressä odottamassa nameja.

Sovussa

Supertorstai

Tora tuulettaa :D

Tänään on ollut hyvä päivä tokorintamalla. Ensiksi onnistui ilman käsimerkkiä maahanmeno (kotona, eteisessä, kädet selän takana, takaperin kävellen) ja sen jälkeen vielä itsenäisesti kapulan suuhun ottaminen 8. treenikerralla,  yhteensä noin 35 toiston jälkeen. Valitettavasti en sitten tajunnut kuvata videolle tätä kertaa koska olin täysin varma ettei se tänään vielä onnistu. 


Kylläpä tulin iloiseksi!

Alkuviikon kohellusta

Muutama video tiistain touhuista.


Eteentulo  + maahanmeno
Seuraamista häiriössä


Topi oli mukana maanantaina kentällä ja tiistaina hallilla. Kaikki sujui hyvin. :)
Tiistaina Topi pystyi jopa leikkimään jotenkin muiden koirien aikana hallilla. Ei kylläkään kovin hyvin, mutta verrattuna alkuaikoihin pitäisi olla tyytyväinen tähänkin. Topi on kovin ystävällisen oloinen kaikkia koiria ja ihmisiä kohtaan koulutuksissa, sekin on kiva juttu. Mitään epäluuloisuutta en ole nyt nähnyt hetkeen.


Kaikenlaista säntäilyä on alkanut esiintyä lenkeillä varsinkin ohitustilanteiden jälkeen homma tuppaa purkautumaan vapaa-käskyn  jälkeen hetkeksi käsistä kokonaan. Kai tuohonkin pitäisi jotenkin puuttua, mutta toisaalta lenkeilläkin on tapahtunut edistymistä ja kun kerran vapaa-käskykin on annettu niin kai sitä sen jälkeen saa juosta vaikka miljoonaa. :D

- Jos Topi näkee edestä tulevan ihmisen se osaa tulla luokseni ilman käskyä
- Oppinut kävelemään lähellä käskystä (vapaamuotoisempi seuraaminen, tällä käskyllä ohitetaan)
- Toraan kiinni käyminen on vähentynyt todella paljon. Nyt sitä tapahtuu ehkä kerran päivässä lenkkien aikana jos sitäkään. Oletan, että tuo säntäily on seurausta siitä, että kun Topi ei saa käydä kiinni Toraan, niin  se puretaan sitten juoksemiseen ja paimentamiseen kauempana.

Topi lähdössä jonnekin pitkälle. Tätä tapahtuu joka lenkillä.

Sinne se häipyy, kaukaisuuteen. Tulee kyllä takaisin itsekseen.

Tänään otettiin lelun etsintää pellosta (neljännen kerran?). Topi tykkää siitä touhusta tosi paljon ja leikkii lelulla hyvin sen jälkeen kun lelu on löytynyt piilosta. Tänään päästin lelun kanssa vapaana juoksemaan niin johan juoksi pitkälle. Palautuksesta ei tietoakaan. Pitäisi ottaa palautuskuuri sisätiloissa, mutta ollaan nyt vain keskitytty siihen, että lelulla leikkiminen olisi mukavaa.

Kesken treenien yhdestä ovesta (rivitalossa kun asutaan) tuli ihminen ja sitten vielä koirakin käveli ohitse. Topi oli irti eikä vieras koirakaan häirinnyt kuin sen verran että pitkä katse tuli siihen suuntaan. En sanonut Topille mitään, vaan se sai itse päättää mitä tekee.

Treenin jälkeen istuskeltiin vielä hetki rauhoittumassa etupihalla Topi vapaana. Hyvin se hakeutui luokseni rapsuteltavaksi eikä ympäristö ollut lainkaan niin kiinnostava. :)

Aamulenkillä harjoiteltiin vapautuskäskyn jälkeen ilmenevän säntäilyn vähentämistä siten, että vapautuksen jälkeen menin piiloon tai annoinkin lisää nakkia. Täytyisi tehdä tästä rutiininomaista, jotta oppi menisi päähän asti ja tilanne vapautuksen jälkeen mahdollisesti rauhoittuisi itsekseen. Juoduin menemään kyllä tosi monta kertaa piiloon ja vaihtamaan suuntaan. Kyllä venyy aamulenkkien aika tällä menolla, mutta ei voi mitään. Enkä ole ihan varma onko ruoka parempi asia Topille kuin tuo säntäily. Mietin sitäkin, pitäisiki takaisin tulosta tai lähellä pysymisestä palkita vaikka heittämällä käpy, koska se saattaa olla Topin mielestä mukavampaa kuin ruoka tai se juoksentelu eteen. En vain haluaisi heitellä mitään vielä, koska palautus ei ole ollenkaan kunnossa. Kai sitä pitää ruuan kanssa vain pelata edelleen. Meillä on siis joka lenkillä ja treeneissä osa koiran ruuasta pienessä purkissa mukana ja ruuan saa tällä hetkellä näistä asioista:

- Ykkösenä ehdottomasti luoksetulo. Vaikeusastetta olen nostanut koko ajan eli kutsun esim. kun on juoksemassa täysillä poispäin tai on jossain kadoksissa mutkan takana tai haistelee maata/muu häiriö.
Tähän asti kaikki luoksetulot ovat onnistuneet täydellisesti.

- Treeneissä kovassa häiriössä (muut koirat ja ihmiset) megapalkkana itsenäisestä kontaktinhausta "kehään" menon jälkeen kun pysähdyn ja olen vain hiljaa. Mikähän tämän harjoituksen nimi voisi olla.. olkoon nyt vaikka kehään meno -treeni, mutta tällä opetan sitä, että kun mennään kehään tai esiintymään muiden koirien/ihmisten keskelle ja olen antanut taikasanat "mennäänkö treenaa", koiran viretila nousee huippuunsa ja se hakeutuu luokseni vaikka en sano mitään, katsoo silmiin ja odottaa käskyä (tällä hetkellä odottaa vielä vain vapautusta ja välittömästi ruuan saamista purkista). Olen pari kertaa ottanut jo tuosta tilanteesta myös sivulletulon ja mielestäni se on mennyt hyvin. Mutta ei hoppu hyväksi ja hitaasti edetään. Topia olen alkanut pitää näissä tilanteissa irti koska se ei ole mokannut (alkanut haistella maata tai tuijotella kaukaisuuteen). Tämän treenin pituus on ehkä 15s. :D

- Piiloon meneminen. Joskus annan ruuan siitä, kun Topi etsii minut lenkillä piilosta.


Topi on nyt ollut minulla tasan 7 viikkoa. Tällä hetkellä harjoittelemme yleisen käytöksen lisäksi:

- seuraaminen (askeleet, oikean asennon/paikan etsiminen, eteenpäin kävelyä pelkästään) 0-3m pätkiä namiavulla. Oikealle käännös.
- sivulletulo ja siinä pysyminen
- katsekontakti
- maahanmeno ja maassa pysyminen
- istuminen ja paikallaistuminen
- seisominen
- hypyn yli kävely :D ja hypyn takana odottaminen
- syliin nostaminen
- lelun etsintä
- luoksetulo
- nätisti vierellä kävely lenkkitilanteissa
- kapulan pitäminen suussa
- eteentulo

Koheltamista sisätiloissa. Tämä tapahtuu aina aamuisin, koska en ole jaksanut aamuväsymyksessäni asiaan puuttua.

Topi ja unirätti

Lenkillä Toran tuijottamista

Tuhannen muutakin asiaa voisi ottaa ohjelmaan, mm. se lelun palautus... tai kaukot, hyi. Seuraavaksi aion ottaa ohjelmaan taaksepäin seuraamisen ja kaiketi tuon lelun palautuksen jos hermoni sen kestää. :D Enemmänkin aikomuksena on nyt treenailla tuota yleistä käytöstä lenkillä, säntäilyn vähentämistä ja kontaktia lenkkitilaneissa, koska se kontakti on enimmäkseen Torassa edelleen.

Yksinolemisesta vielä sananen. Tällä hetkellä en ole ollut pidempään poissa kotoa kuin 2.5h. Jätän molemmat koirat eteiseen ja rajaan alueen aidalla. Pidän koiria välillä aidan takana eteisessä myös esim. aamulenkin jälkeen kun ne ovat märkiä ja kuraisia, jolloin Topi oppii olemaan tuolla alueella stressaamatta. Lähtötilanteissa jätän lattialle kaksi tai kolme lelua ja koirat saavat puruluut.  En sano mitään kun lähden, enkä tervehdi koiria kun palaan. Poistan vain aidan ja sanon tylsästi vapaa ja odotan kunnes tilanne rauhoittuu, jonka jälkeen saatan tervehtiä koiria. Tähän mennessä ei ole tapahtunut mitään räjähdyksiä tai paikkojen hajoittamista.

Huono viikonloppu

Siinä se, masennuksen aihe nro 1 kuluneelta viikonlopulta.  En tiedä mitä tuolla häkin alla tai maton alla on/oli, mutta Topi on ennenkin pureskellut häkkiä tuosta kohtaa ja kaivanut myös. Edellisellä kerralla näin Topin irvistelevän Colalle tuossa paikassa ja kielsin koko homman (tästä on varmaan viikko tai kaksi). No nyt sitten lauantaina näin Topin purevan taas häkkiä ja menin paikalle. En muista ehdinkö edes  sanomaan mitään, kun Topi jo teki 3 varoitusnäykkäystä kohti minua!!! Cola oli paikalla myös, joten jännitettä oli ilmassa, mutta kyllä Topilla on silmät päässä ja minua kohti se katsoi sieltä alhaalta. Helvetti, suoraan sanottuna. Luulin, että Topi tietää nyt jo, että kaikenlainen uhmailu vähintään minua kohtaan on täysin poissuljettu asia. Mutta ei..  Ei se nyt sentään purrut, käynyt lähelläkään, mutta itseä masentaa tuollainen käytös. Asia ratkaistiin tällä kertaa sillä, että siihen häkin luokse ei ollut asiaa enää kenelläkään muulla kuin minulla.

Lisää masennusta aiheutui sunnuntaina, kun lenkin päätteeksi Topi oli jo hypännyt Toran kanssa autoon ja Cola kai sitten hyppäsi Topin mielestä jotenkin huonosti autoon...siitä seurauksena parin sekunnin kiukkukohtaus missä hampaat tietysti Colan naamassa ja joka puolella. Tuo ampiainen on niin nopeakin, että ehtii sekunnissa vähintään kolmeen eri kohtaan. Mitään vertavuotavia reikiä ei siis tule, mutta mikä hitto siinä on ettei Topi siedä Colalta  mitään. Ja voi luoja miten kiukkuinen voi noin pieni luikku olla.. huh huh. Ärhentely loppui välittömästi kun räjähdin itse, mutta blaah.. sisälle kun päästiin niin jo tapeltiin sohvalla olemisesta. Cola hyppäsi sohvalta väärin alas? Oli sohvalla ilman lupaa? No, joku ärsytti  kuningasTopia siinäkin. Sitten nahisteltiin vielä unirätistä: rätti lähti jäähylle. Ja siis Cola ei nahistele, Topi ei vain siedä Colalta mitään.

Cola on siis kohta vuoden ikäinen pitbull, eikä kuulu laumaamme kokoaikaisena, mutta kyllä sitä nyt pitää muitakin koiria sietää kuin oman lauman. Toran kanssa ei siis mitään ongelmia. Tietysti Tora on paljon vanhempikin ja Topi luulee kai olevansa vähintään vuoden ikäinen.

Lenkilläkin säntäiltiin vähän miten sattuu muutaman kerran ja taisi siellä paimentamisen yhteydessä Topi roikkua Toran karvoissakin pari kertaa. Puuh.

Olen tosi turhautunut tästä viikonlopusta. Lähellä oli jo, ettei oma hermo räjähtänyt ihan täysin, mutta jaksoin pysytellä edelleen täysin johdonmukaisena ja niin rauhallisena mitä nyt näissä fiiliksissä voi olla (näytellä).

Niin, onhan se suloinen...

Sitten jotain hyvääkin. Treenit ovat sujuneet hyvin. Ohitustilanteet menneet hyvin.  Oveen koputtelusta ei ole haukuttu nyt muutamaan kertaan ollenkaan ja Topi osaa tulla heti keittiöön hakemaan namia kun ovi paukkuu. Eteentulossa Topi on alkanut tarjoamaan nyt myös oikeaoppista kuonon asentoa eikä pelkästään kropan asentoa. Lelulla leikkimisessä innostui aika paljonkin kun otin pentuhihan ja leikitin sillä. Leikki myös, vaikka Cola oli mukana luomassa painetta.

Ei nyt irtoa muuta positiivista sanottavaa vaikka varmaan olisi muitakin aiheita olla iloisempi.
Hyvää alkuviikkoa joka tapauksessa. :)

Leluleikkiä ja eteentulo

Käytiin viikonlopun aikana hallilla treenailemassa. Mukaan tuli myös pitbull Cola. Leikkiminen ei Topin kanssa sujunut tällä kertaa hyvin, koska Cola äänteli leikin aikana ja Topi paineistui. Muuten kyllä namin kanssa toimi kaikki tokojutut hyvin ja intoa riitti.

Istumisessakin alkaa olla useimmiten hyvä ilme. Pää pyörii kyllä edelleen liian usein. Palkkailen nyt välillä heittämällä namin kesken liikkeen, sillä hetkellä kun pää on tuossa asennossa kuin kuvassa ja korvat mielellään myös noin.


Tänään otin toista kertaa lelun etsintään. Asia oli hautunut Topin päässä neljä päivää ja hyvin koira oli jo  mukana hommassa vaikka vasta yksi treenikerta oli takana. Välittömästi kun jätin Topin kiinni aitaan, se tiesi jo mitä ollaan tekemässä. Tällä kertaa meinasi tulla jo varaslähtöjä ja lähtöasento oli niin kuin bortsulla pitääkin olla. :D Peltoon juostiin, etsiminen hyvällä keskittymisellä (lapsihäiriö taustalla) ja lelun kanssa leikittiin TODELLA HIENOSTI. Palauttaminen on edellen ohijuoksua vaikka onkin remmissä. Tehtiin kolme toistoa taas.

Repimisleikissä saatiin aikaan jopa niin riehakas hetki, että Topi murisi leikkiessään (vain kerran ja lyhyen hetken). Annoin sen voittaa lelun vaikka tässä tapauksessa ei  ehkä omalla tavallaan järkevää.. Tein niin, että kun koira kiskoi voimakkaasti taaksepäin, irroitin lelusta ja kehuin. Topi voitti saaliinsa. No riemastuiko Topi tästä sitten liikaa vai mikä egobuusti iski, mutta kesken leluleikin koira irroitti ja siirsi avonaisen suunsa käteni ympäri sillä tutulla ilmeellä että nytpä puren. Ehdin sanoa ä-ä (huom, en edes ÄP ÄP) ja Topi siirsi suunsa takaisin leluun kiinni ja jatkoi repimistä. WAU!!! Siis ei olin aivan varma että nyt mennään lukkoon ja lujaa, mutta koira pystyikin jatkamaan leikkimistä. Olen supertyytyväinen ja ei se minua haittaa jos nyt vaikka vaatteet repeää päältä ja kädet vuotaa verta siihen asti kunnes Topi osaa nauttia leikkimisestä kanssani. :D Yritämme siis edelleen saada leikkiin tietynlaista rentoutta. Tai menköön nyt vaikka aggression puolelle kunhan on hallinnassa ja jotenkin koiran mielestä palkitsevaakin tuo leikki. Jää siis nähtäväksi mihin päädytään. :D Puremista (oikeaa kiinni käymistä käsiin tai muualle) en siis salli, mutta yritän saada koiran tekemään itse valintansa ja ohjaan oikeaan suuntaan taitojeni mukaan.


Ollaan edetty eteentulossa myös seuraavaan vaiheeseen. Olen noussut tuolilta ylös. TÄSSÄ pieni videopätkä eteentulosta. Aika hienosti Topi etsii oikeaa kohtaa jo vaikka lähestyisi vinostikin. Täysin tyytyväinen en ole, takapuolessa on heittoa välillä jompaan kumpaan suuntaan ja pää ei aina mene suoraan ylös. Tiivis on, mutta ei se tällaiseksi jää jahka tuosta päästään joskus normaaliin asentoon. Haluan nyt vain tämän koiran kanssa kokeilla miten vinoista asennoista se löytää eteen ja uskoisin että tästä on hyötyä sitten myös sivulletulon kanssa vielä jonain päivänä, ehkä. Tarkoitus olisi harjoitella tuosta sitten myös sivulletulo jotenkin hienosti. En ole vielä miettinyt loppuun. Hauskaa, kun pääsee testailemaan erilaisia tapoja. Voi myös olla että opetan noudon palautuksen tuosta ennen kuin nousen kokonaan ylös. Sekin jää nähtäväksi. Noudossa ollaan vasta pidäharjoituksessa ilman kapulaa, eli pitkä matka vielä.

Aloin nyt toden teolla opettaa maahanmenoa, koska siinä ei hetkeen jaksettu edistyä (oma vika) ollenkaan. Nyt käsimerkki on ehkä  polven korkeudella. Jos nosta kättä ylemmäs, maahanmeno hidastuu. Ajattelin antaa koiran tehdä välillä hitaallakin, kunhan joutuu itse ajattelemaan mitä pyysin tekemään ja yritän vain palkita niin nopeasti kuin suinkin pystyn heti kun koira on oikeassa asennossa. Kaipa sen pian näkee tuottaako tuo hitaan maahanmenon vai nopean, vai jotain siltä väliltä. :D Ehkä kuitenkin vaihdan taktiikkaa ennen oppimista, jos huomaan oppimisessa jotain huonoa.

Oikeastaan viikonlopun aikana ei tapahtunut mitään uutta. Lenkkeilijöitä tuli ja meni, ei niissäkään mitään uutta. Koiria ei tullut vastaan. Normaalit puolustamiset unirätistä, sohvasta, Torasta ja minusta Colalle. Lisäksi kuralammikon puolustaminen Colalta. Eli kyllä Topi keksii aiheita näytellä hampaita Colalle..

No sellaisen olen nyt huomannut paremmin, että autoon ja sisälle Topia ei oikein huvita aina tulla ja siitä joutuu sanomaan parikin kertaa. Nätisti lähellä kävely on alkanut mennä jakeluun lenkeillä. Pyrin siis pitämään käskyllä koiraa lähelläni kävelemässä esim. kun ollaan jo menossa kohti autoa. Varsinkin sen vuoksi, koska Topilla on ollut nyt tapana lähteä jollekin kierrokselle jos se ehtii autolle ennen minua. Tänään aamulenkillä ohitettiin nätisti-käskyllä yksi kävelijä ja se meni aika kivasti.

Kovasti tekisi mieli mennä tekemään vaikka jälkeä tai esineruutua... miten tässä ehtii joka paikkaan. ;) En oikein tiedä mihin edes Topin kanssa olen menossa, mutta niin ne tokojutut ainakin kovasti vetää puoleensa edelleen, vaikka kyllä pk -lajitkin kiinnostavat. Ja pitäisi tuo karvapallero tietysti rekisteröidäkin sitten jos joskus kisoihin asti uskaltautuisi näin vuosien tauon jälkeen. Ei vain pitänyt tällä rodulla ilmestyä kehiin, mutta joskus suunnitelmat muuttuvat ja tässä sitä sitten taas ollaan bortsun kanssa vääntämässä tokoa. Onneksi sentään sillä erolla, että alku on täysin erilainen, haastava ja epäselvä. Uusille lukijoille ja tuttavuuksille tiedoksi, että olen kisannut aikoinaan ihan tajuttomasti ja olen todella kova kisajännittäjä, minkä vuoksi vihaan kilpailemista. Sanonta "Kun tarpeeksi monta kertaa käy kehässä niin jännitys häipyy" ei todellakaan päde minuun. :D Päinvastoin! Voisinkin joskus kirjoittaa oikein jutun tästä jännittämisestä.

Hyvää alkuviikkoa!