 |
| Topi kontaktiharjoituksessa |
Topi on nyt ollut luonani 10 viikkoa. Välillä tuntuu, että se olisi ollut luonani jo vähintään vuoden. Normaalisti ottamani pentu olisi nyt 17 viikkoinen ja osaisi jo paljon enemmän, mutta Topin kanssa minun pitää vähän väliä muistutella itselleni sitä, mistä lähtökohdista tämän koiran kanssa aloitettiin ja minkä ikäisenä. Topi on jo vähän nostellut jalkaansakin, joten odotan en niin innolla tulevaa murkkuikää ja sitä, miten se vaikuttaa muutenkin niin levottomaan Topiin. Toivottavasti tyttökoirien hajujen perässä nuuskuttelu ainakin vähentäisi tarvetta paimentamiseen... jos jotain saa toivoa.
Näiden 10 viikon aikana on tapahtunut paljon edistymistä, mutta silti joissain asioissa on otettu myös takapakkia hetkittäin. Yksi ärsyttävimmistä asioista on tuo jatkuva paimentaminen ja sen takia tapahtuva hälsääminen lenkeillä. Ohitustilanteetkin ovat vaikeita ainostaan sen vuoksi, että Topilla on aivan älytön tarve päästä edellemme (Toran ja minun) eikä se haluaisi kävellä nakinkaan avustuksella vieressäni pienintäkään hetkeä silloin kun Tora on mukana. Leikkiminen, ruoka, kävyt, kepit.. plaah, mikään ei mene paimentamisen edelle. Siispä kävelemme ohitustilanteissa pakolla vieressä. Nameja annan, mutta Topin ilme on kuin se olisi selkäänsä saanut ja vapautuksen jälkeen paineistuminen purkautuu siihen, että Topi juoksee jonnekin 300m päähän täysillä. Tavasta pois pääsemistä ollaan harjoiteltu kyllä, mutta koska tarpeeksi houkuttelevaa palkkaa en ole keksinyt niin eipä oikein homma toimi. Loppulenkeistä Topi pystyy keskittymään selvästi paremmin, aina ei sekään onnistu. Kokeilin eilen sehlata risteyksessä neljään eri suuntaan ja katsoa väsyykö Topi juoksemaan edelle tai lähinnä että tajuaako ettemme etene.. no ei väsynyt, eikä tajunnut. Lähdin turhautuneena autolle juottamaan kieli maassa asti läähättävää karva-apinaa.
Luoksetulot toimivat edelleen hyvin, mutta muutaman kerran on ollut jotain ongelmaa. En tiedä onko vika ollut siinä ettei koira ole kuullut käskyä. Joskus osa ruuasta jää purkkiin koska Topilla on niin kiire päästä arvaatteko mihin. No eteen paimentamaan. Argh. Eilen oli ensimmäinen tilanne jossa en meinannut saada Topia tulemaan takaisin, mutta se johtui siitä, että en kutsunut sitä, vaan Toraa ja kaksi koiraa oli juoksemassa täysillä omia koiriani kohti. Tiesin, että Tora saattaisi puolustaa Topia, joten kutsuin pelkästään sitä ja tiesin myös, että Topi tulee siinä ohella mukana. Tilanteesta selvittiin ilman mitään kahakoita ja sen jälkeen tehtiin vielä onnistunut ohituskin koska kyseessä olikin tuttu ihminen koirineen. :) Syke ehti kyllä nousta tuossa tilanteessa.
Topi on siis hallinnassa lenkkitilanteissa käyttäytymiseltään, mutta en todellakaan ole tyytyväinen siihen, että se ei halua tehdä MINUN kanssani lenkeillä yhtään mitään. Olen sille vain joku lammas ja ruoka-automaatti. :D Ja Tora vasta ihana lammas onkin. Senkin pitää joskus tahallaan oikein kaahailla risteyksissä, että saataisiin Topin pää oikein sekaisin.
No tämä tästä valituksesta. Silloin kun olemme Topin kanssa kahdestaan, se toimii melko pitkälti kuin unelma. Paitsi ne leikkihommat ja lelun palautukset, ei olla palautuksia edes aloitettu vielä. Koirakoululla Topi pystyy keskittymään tekemiseen muiden koirien aikana tosi hyvin. Voin päästää Topin irti vieraiden koirien sekaan ja se on oppinut hakemaan ensimmäiseksi kontaktia minuun päästessään irti.
 |
| Tätäkin tapahtuu joskus lenkeillä. :) |
Maahanmenokin alkoi sujua jo ilman käsimerkkiä. Eteentulossa pään asento on lähes aina suora. Paljon opittuja asioita, en nyt ala niitä tässä luettelemaan. Olen ajatellut että nyt otamme ohjelmistoon tuon lelun palautuksen ja aloitamme sisätiloissa harjoitelulla ensiksi + remmissä. Saapa nähdä montako toistoa joudun tekemään, taidan pitää laskua niistäkin. Olen nimittäin pitänyt päiväkirjaa noutokapulanoudon opettamisesta ja julkaisen ne tiedot sitten kun homma saadaan joskus valmiiksi. Hitaasti edetään ja tuon noutokapulan pitämisen opettelussa tulee selvästi esiin se seikka, että koira ei ole ollut minulla pennusta asti eikä kaikissa asioissa vielä luota minuun tarpeeksi. Ns. yhteinen sävel on välillä hukassa.
Colan kanssa Topilla on edelleen eripuraa. Autoon mennessä saatiin tosiaan tuossa muutama viikko sitten aikaiseksi oikein kunnon hässäkkä kun Topi kävi Colan kimppuun Colan hypätessä autoon... Tämän episodin jälkeen harjoiteltiin sitten (ja edelleen harjoitellaan) sitä, että tuollainen käytös on täysin kiellettyä. Silti näin tänäänkin peilin kautta valkoisen hammasrivistön kiiltävän auton takaosassa. Lisäksi näin miten Topi puolusti Toran häkin päällä olevia vaatteitani Colalta ja eteisessäkin syntyi pienimuotoinen kahakka joka tosin loppui heti kun huusin. Mutta huutamaan jouduin, hoh hoijaa. En käsitä miksi Topin pitää olla niin ärhäkkä. Kaikkeen mikä ei miellytä vastataan hampailla ja asiat ovat välillä täysin typeriä, esim. Cola ei saa haistaa tiettyä kohtaa mattoa jos Topin näin päättää. Kaikkeen toimintaan ei pysty eikä jaksa koko ajan puuttua, enkä välillä edes huomaa että Topi on hampaat irvessä. Ilme menee naamalta pois heti kun komennan, mutta välillä komentamisen teho kestää vain pari sekuntia ja taas ollaan naama irvessä. Olen nähnyt Topin haastavan Colaa myös leikkiin, mutta leikinkin pitäisi tapahtua Topin ehdoilla. Eilen lenkillä Topi ja Cola törmäsivät toisiinsa, olin varma että Topi räjähtää, mutta ehkä se ilmalento ja kyljelleen maahan mätkähtäminen laittoi koiran unohtamaan hetkeksi kiukkukohtaukset. *mä en kestä hymiö*
Lisään vielä tähän loppuun että nyt tiedän millaista on antaa nami sormia purevalle koiralle. Ei ole yksikään koira purrut niin lujaa sormille kuin Topi. Mitä kiihtyneemmässä tilassa Topi on, sitä lujempaa se puree ottaessaan namin. Tälläkin hetkellä sormessani on yksi verenpurkauma. Topi osaa ottaa namin nätimmin jos sanon NÄTISTI. Mutta en haluaisi esim. seuraamisesta palkitessa joutua sanomaan mitään ylimääräisiä käskyjä. Että kaipa tässä pitää hankkia jotkut hyvät hanskat. :D
Jatkamme harjoituksia...
