Leluleikkiä ja eteentulo

Käytiin viikonlopun aikana hallilla treenailemassa. Mukaan tuli myös pitbull Cola. Leikkiminen ei Topin kanssa sujunut tällä kertaa hyvin, koska Cola äänteli leikin aikana ja Topi paineistui. Muuten kyllä namin kanssa toimi kaikki tokojutut hyvin ja intoa riitti.

Istumisessakin alkaa olla useimmiten hyvä ilme. Pää pyörii kyllä edelleen liian usein. Palkkailen nyt välillä heittämällä namin kesken liikkeen, sillä hetkellä kun pää on tuossa asennossa kuin kuvassa ja korvat mielellään myös noin.


Tänään otin toista kertaa lelun etsintään. Asia oli hautunut Topin päässä neljä päivää ja hyvin koira oli jo  mukana hommassa vaikka vasta yksi treenikerta oli takana. Välittömästi kun jätin Topin kiinni aitaan, se tiesi jo mitä ollaan tekemässä. Tällä kertaa meinasi tulla jo varaslähtöjä ja lähtöasento oli niin kuin bortsulla pitääkin olla. :D Peltoon juostiin, etsiminen hyvällä keskittymisellä (lapsihäiriö taustalla) ja lelun kanssa leikittiin TODELLA HIENOSTI. Palauttaminen on edellen ohijuoksua vaikka onkin remmissä. Tehtiin kolme toistoa taas.

Repimisleikissä saatiin aikaan jopa niin riehakas hetki, että Topi murisi leikkiessään (vain kerran ja lyhyen hetken). Annoin sen voittaa lelun vaikka tässä tapauksessa ei  ehkä omalla tavallaan järkevää.. Tein niin, että kun koira kiskoi voimakkaasti taaksepäin, irroitin lelusta ja kehuin. Topi voitti saaliinsa. No riemastuiko Topi tästä sitten liikaa vai mikä egobuusti iski, mutta kesken leluleikin koira irroitti ja siirsi avonaisen suunsa käteni ympäri sillä tutulla ilmeellä että nytpä puren. Ehdin sanoa ä-ä (huom, en edes ÄP ÄP) ja Topi siirsi suunsa takaisin leluun kiinni ja jatkoi repimistä. WAU!!! Siis ei olin aivan varma että nyt mennään lukkoon ja lujaa, mutta koira pystyikin jatkamaan leikkimistä. Olen supertyytyväinen ja ei se minua haittaa jos nyt vaikka vaatteet repeää päältä ja kädet vuotaa verta siihen asti kunnes Topi osaa nauttia leikkimisestä kanssani. :D Yritämme siis edelleen saada leikkiin tietynlaista rentoutta. Tai menköön nyt vaikka aggression puolelle kunhan on hallinnassa ja jotenkin koiran mielestä palkitsevaakin tuo leikki. Jää siis nähtäväksi mihin päädytään. :D Puremista (oikeaa kiinni käymistä käsiin tai muualle) en siis salli, mutta yritän saada koiran tekemään itse valintansa ja ohjaan oikeaan suuntaan taitojeni mukaan.


Ollaan edetty eteentulossa myös seuraavaan vaiheeseen. Olen noussut tuolilta ylös. TÄSSÄ pieni videopätkä eteentulosta. Aika hienosti Topi etsii oikeaa kohtaa jo vaikka lähestyisi vinostikin. Täysin tyytyväinen en ole, takapuolessa on heittoa välillä jompaan kumpaan suuntaan ja pää ei aina mene suoraan ylös. Tiivis on, mutta ei se tällaiseksi jää jahka tuosta päästään joskus normaaliin asentoon. Haluan nyt vain tämän koiran kanssa kokeilla miten vinoista asennoista se löytää eteen ja uskoisin että tästä on hyötyä sitten myös sivulletulon kanssa vielä jonain päivänä, ehkä. Tarkoitus olisi harjoitella tuosta sitten myös sivulletulo jotenkin hienosti. En ole vielä miettinyt loppuun. Hauskaa, kun pääsee testailemaan erilaisia tapoja. Voi myös olla että opetan noudon palautuksen tuosta ennen kuin nousen kokonaan ylös. Sekin jää nähtäväksi. Noudossa ollaan vasta pidäharjoituksessa ilman kapulaa, eli pitkä matka vielä.

Aloin nyt toden teolla opettaa maahanmenoa, koska siinä ei hetkeen jaksettu edistyä (oma vika) ollenkaan. Nyt käsimerkki on ehkä  polven korkeudella. Jos nosta kättä ylemmäs, maahanmeno hidastuu. Ajattelin antaa koiran tehdä välillä hitaallakin, kunhan joutuu itse ajattelemaan mitä pyysin tekemään ja yritän vain palkita niin nopeasti kuin suinkin pystyn heti kun koira on oikeassa asennossa. Kaipa sen pian näkee tuottaako tuo hitaan maahanmenon vai nopean, vai jotain siltä väliltä. :D Ehkä kuitenkin vaihdan taktiikkaa ennen oppimista, jos huomaan oppimisessa jotain huonoa.

Oikeastaan viikonlopun aikana ei tapahtunut mitään uutta. Lenkkeilijöitä tuli ja meni, ei niissäkään mitään uutta. Koiria ei tullut vastaan. Normaalit puolustamiset unirätistä, sohvasta, Torasta ja minusta Colalle. Lisäksi kuralammikon puolustaminen Colalta. Eli kyllä Topi keksii aiheita näytellä hampaita Colalle..

No sellaisen olen nyt huomannut paremmin, että autoon ja sisälle Topia ei oikein huvita aina tulla ja siitä joutuu sanomaan parikin kertaa. Nätisti lähellä kävely on alkanut mennä jakeluun lenkeillä. Pyrin siis pitämään käskyllä koiraa lähelläni kävelemässä esim. kun ollaan jo menossa kohti autoa. Varsinkin sen vuoksi, koska Topilla on ollut nyt tapana lähteä jollekin kierrokselle jos se ehtii autolle ennen minua. Tänään aamulenkillä ohitettiin nätisti-käskyllä yksi kävelijä ja se meni aika kivasti.

Kovasti tekisi mieli mennä tekemään vaikka jälkeä tai esineruutua... miten tässä ehtii joka paikkaan. ;) En oikein tiedä mihin edes Topin kanssa olen menossa, mutta niin ne tokojutut ainakin kovasti vetää puoleensa edelleen, vaikka kyllä pk -lajitkin kiinnostavat. Ja pitäisi tuo karvapallero tietysti rekisteröidäkin sitten jos joskus kisoihin asti uskaltautuisi näin vuosien tauon jälkeen. Ei vain pitänyt tällä rodulla ilmestyä kehiin, mutta joskus suunnitelmat muuttuvat ja tässä sitä sitten taas ollaan bortsun kanssa vääntämässä tokoa. Onneksi sentään sillä erolla, että alku on täysin erilainen, haastava ja epäselvä. Uusille lukijoille ja tuttavuuksille tiedoksi, että olen kisannut aikoinaan ihan tajuttomasti ja olen todella kova kisajännittäjä, minkä vuoksi vihaan kilpailemista. Sanonta "Kun tarpeeksi monta kertaa käy kehässä niin jännitys häipyy" ei todellakaan päde minuun. :D Päinvastoin! Voisinkin joskus kirjoittaa oikein jutun tästä jännittämisestä.

Hyvää alkuviikkoa!

Ohitukset lenkeillä

Topi paimentaa

Olen testaillut nyt kääntyykö Topi takaisin jos edessä näkyy ohitettavia ihmisiä. Tänään saatiin taas yksi tilanne. Jos ihminen tulee edestä, Topi tulee luokseni ja pysyy luonani ohituksen ajan. Jos ihminen ohittaa niin, että jatkaa eteemme tilanne on toinen. Topi haluaa lähteä eteen ihmiselle asti kuten tässä videossa näkyy:

OHITUSTILANNE VIDEONA

Harjoitukset jatkukoon ja toivottavasti tulisi enemmän koiriakin vastaan. Tänään olisi tullut yksi mutta olin juuri puhelimessa ja tilanne tuli niin nopeasti että oli pakko ottaa koirat heti käskyllä luokse. Tämä toinen koira oli tulossa kulman takaa, mutta havaitsin sen ennen kuin omat koirani. Muuten se tilanne meni hyvin, mutta olisin halunnut siinäkin antaa Topille mahdollisuuden tehdä itse päätös.

Olen siis tehnyt alusta asti niin, että jos ihmisiä/koiria tulee metsässä  vastaan kutsun Topin luokseni ja palkitsen sen. Huomasin jo parin viikon kuluttua aloituksesta, että Topi alkoi kääntyä takaisin jo itsestäänkin. Nyt vahvistan tätä, koska haluan kaukana olevan koiran tulevan automaattisesti takaisin luokseni jos edestä on tulossa joku vastaan. Tora osaa tämän, mutta se ei kulje enää ensimmäisenä. Nyt siellä kulkee Topi. Paimentamassa ja koheltamassa.

Onnistumisten päivä

Tänään on ollut HYVÄ päivä.

Aamulla mentiin treenaamaan uuteen paikkaan muutaman muun koiran (2 näistä Topille uusia tuttavuuksia) kanssa. Kokeilin lelulla leikkimistä ennen kuin muut koirat otettiin autoista, se sujui hyvin. Tämän jälkeen tehtiin muiden koirien seassa seuraamista, paikallaistumista ja makuuta ja sitten vielä kontaktiharjoituksia häiriössä (haukkumista, lelun heittoa, luoksetuloja). Kaiken tämän jälkeen olin varma, ettei Topi ainakaan enää leiki lelulla, mutta mitä vielä... se leikki ihan hienosti kanssani. Oh hoh ja wau. Lähdin hyvin mielin kotiin.

Iltapäivällä iski armoton tarve päästä kokeilemaan ensimmäistä kertaa lelun etsintää, koska leikki oli sujunut aamulla noin hyvin paineistumatta. Valitsin paikaksi tuon lähipellon laidan, koska siinä ollaan tehty tottisjuttuja ja se on tuttu paikka.

Tässä video Topin ensimmäisestä kolmesta lelunpiilotuksesta. Topi ei siis alkupäivinä ollut mitenkään kiinnostunut liikkumattomasta esineestä. Lelun liikuttaminen/koheltaminen johti siihen, että koira yritti käydä kiinni mahaan ja kieltämisen jälkeen paineistuminen ja lukkoon meneminen. Nyt viiden viikon jälkeen tämän videon treeni sai minut superonnelliseksi. Topi jaksoi etsiä liikkumatonta kohdetta pitkään ja kohdassa 0:55 näen ehkä toista kertaa viiden viikon aikana iloisen ja jopa hieman riehakkaan pennun odottavan lisää tekemistä. :)

Iltalenkillä tuli vastaan ensin polkupyörä kaukaa vasemmalta. Annoin Topin tehdä itse päätöksen siitä miten kuuluu menetellä. Se katsoi polkupyörää kaukana, lähti eteenpäin, pysähtyi, katsoi uudelleen pari sekuntia pyörää ja sen jälkeen tuli luokseni. Nakkia. Lisäksi lenkillä tuli vastaan muutama juoksija ja näidenkin kohdalla annoin Topin tehdä itse valintansa ja koira palasi aina luokseni nähtyään ihmisen tulevan vastaan. Yksi juoksija juoksi ohi, se on vaikeampaa koska Topi haluaisi kovasti lähteä perään.. jouduin kieltämään pari kertaa.

Eipä sitten muuta tänään. :)

5 viikkoa uusilla säännöillä

Syliin -harjoituksessa noustaan ilmaan jo tämän verran. Ei rimpuilua, ei puremista eikä pahaa mieltä.

Tänään tuli täyteen tasan 5 viikkoa siitä, kun Topi asettui taloksi.  Tässä mietteitä viiden viikon touhuista.

STRESSITASO

Ensimmäisinä päivinä kun pidin Topia pihassa ja istuin puutarhatuolissa, se ei rauhoittunut ollenkaan. Vaikka olisin istunut kaksi tuntia tuolissa lenkin jälkeen, Topi touhotti koko ajan jotain, yleensä kaivoi maata ja yritti syödä kaiken mitä suuhunsa saa. Nyt viiden viikon jälkeen Topi osaa myös välillä rauhoittua esim. kentän laidalla, hallilla ja kyllä, myös tuossa etupihalla. Useimmiten se menee makuulle ja jää katselemaan maisemia tai ympärillä tapahtuvia asioita ja näyttää rentoutuneelta. Poikkeuksiakin on, kuten viime sunnuntaina jolloin otiin katsomassa tokokisoja ja vaihdettiin istumapaikkaa pari kertaa. Viimeisellä kerralla Topi ei enää rauhoittunut paikalleen, mutta sitä kiinnosti kovasti vieressä oleva koira, joten menköön sen piikkiin tällä kertaa.

LUOKSETULO

Luoksetulo häiriössä

Toimii! Topi tulee hyvinkin pitkältä matkalta muista koirista tai ihmisistä huolimatta täysillä juosten luokse. Olen pyrkinyt edelleen pitämään kiinni siitä, etten sano koiran nimeä kertaakaan ellei siitä seuraa jotain palkkaa. Ruokapurkkia kannan mukanani lenkeillä ja treeneissä ja Topi saa vähintään kaksi kertaa päivässä ruokansa ulkona luoksetulosta. Ainoa hetki jolloin  luoksetulo ei mielestäni ole täydellinen on se, kun Topi paimentaa Toraa. Argh.. silmällä olevaa bordercollieta on vaan niin hankala saada kiinnostumaan edes ruuasta.

KONTAKTIHAKUISUUS MINUUN

Hmm... parempaakin nähty. :D Suurin osa yhteislenkeistä Topilla menee Toran paimentamiseen vaikka olenkin tähän pyrkinyt puuttumaan. Topilla on tapana juosta PITKÄLLE eteen, mutkien taaksekin. Kyllä se takaisinkin tulee, mutta en oikein aina tiedä tuleeko koira minun vai Toran vuoksi takaisin. Ehkä joka kolmas kerta Topi tulee ihan luokseni asti ja saa namia.

Piiloonmenoja olen tehnyt aika paljon. Niissäkään en osaa sanoa tulisiko Topi minua etsimään jos vaikka Tora jatkaisikin matkaansa eteenpäin. Nythän siis useimmiten Tora huomaa ensimmäisenä että katosin ja tulee luokseni Topi perässä (tai kaulassa) kiinni.

Jos menen Topin kanssa kahdestaan ulos se on kuin eri koira. Hakee kontaktia (tai lähinnä odottaa palkkaa), ei kisko, ei ryntäile. Olen ollut laiska enkä ole käynyt lenkeillä erikseen, myönnän. Treeneissä ollaan käyty kahdestaan ja treenituokioita olen pitänyt niin ettei Tora ole mukana ja kerran kun Tora oli mukana huomasin sen kyllä välittömästi Topin käytöksessä sekoiluna. Jännä juttu, mutta sisätiloissa Topi pystyy keskittymään tekemiseen kyllä paremmin vaikka Tora onkin paikoillaan. Ehkä Toran treenaaminen väleissä aiheutti Topissa kiihtyneisyyttä ja sekoilua.

PAIMENTAMINEN/PUREMINEN/PAINEISTUMINEN/LEIKKIMINEN

Paimentamista hampaat edellä.

Päivä päivältä enemmän hermoille käyvää paimentamista yhteislenkeillä Toraa kohtaan. Onneksi ihan iholle asti meneminen on vähentynyt, tai sitten Topi uskoo vain komentamistani nyt paremmin. :D Lenkin päälause on: "ANNA OLLA!"

Muita koiria Topi ei ole ainakaan vielä uskaltanut paimentaa. Osalle koirista Topi uskaltaa ärähtää tai näykätä kohti jos tilanne onkin niin päin että Topia jahdataan. Topi ei leiki muiden koirien kanssa ulkona.

Puremista ei ole nyt esiintynyt ihmisiä eikä koiria kohtaan. Ainoastaan näykkimistä siihen suuntaan missä ärsyttävä koira on.

Leluleikin arvosanaksi antaisin sisätiloissa nyt 3 (1-5). Kentällä leikkiminen on huonompaa heti jos alueella on muita koiria tai häiriötä. Kotipihassakin leikkiminen on ehkä kakkosen tasoa, eninteen 2.5. Että tekemistä piisaa. En anna Topin leikkiä kenenkään muun kanssa paitsi itseni, koska se yritti tosiaan purra henkilöä joka leikitti sitä lelulla. Minua Topi ei enää yritä purra, mutta koska puremisesta on aluksi kielletty niin koko leikkimishomma on jouduttu aloittamaan täysin nollasta. Tavoitteena on rento ja mukava leikki. Edistystä hommassa on tapahtunut mm. siinä, että aluksi Topi ei käynyt ollenkaan kiinni liikkumattomaan leluun ja irroitti välittömästi jos lelun liike loppui. Tai no siis ihan aluksi Topi yritti käydä leikkijän mahaan kiinni hampaillaan. :D Nyt koira pitää lelusta kiinni jo hetken vaikka liike pysähtyy ja lähtee liikkumattomalle lelulle ottaakseen sen suuhun. Lisäksi olen havainnut, että jos Topi vahingossa ottaa kiinni sormeen, se korjaa heti otteen leluun.

Palautusta ei olla harjoiteltu kovinkaan paljoa siitä syystä, etten halua heitellä ihan hirveästi tuolle koiralle vielä mitään paimentamisen vuoksi. Muutamia kertoja remmissä tehty palautusta. Topilla on hirveä tarve omia esineet, joten enpä usko että lelut palautuvat minulle ennen kuin koira nauttii leikistä kanssani. Siksi on aivan turha kiirehtiä noutojen pariin ennen kuin leikkiminen oikeasti tuntuu koirasta mukavalta.

Loppuun vielä sellainen juttu, että parin viikon sisään Topi on alkanut tosissaan ottamaan namit sormista niin että hyvä kun ei sormet irtoa. Saan käskyllä Topin ottamaan namin nätimmin, mutta homma unohtuu Topilta välittömästi kun aletaan tehdä vaikka tokojuttuja. Ja koska palkkaan näin alussa todella usein, jopa 4s välein niin en todellakaan halua tahia minkään sormiinpuremisasian kanssa silloin kun harjoitellaan jotain uutta liikettä. Olen siis vain kärsinyt ja muuttanut hieman namien antamistapaa. Namin oikeaoppista ottamista sormista ollaan harjoiteltu sitten aivan erikseen.

 

MUUT KOIRAT

Normaaleissa tutustumistilanteissa Topi on alkanut rentoutua. Se menee häntä heiluen katsomaan toisia koiria (joskaan ei olla kovin moneen näin tutustuttu koska en halua mitään ylisosiaalista koiraa joka juoksee kaikkien koirien luokse jos silmä välttää). Lenkeillä suhtautuminen toisiin koiriin (paitsi Toraan) on melko välinpitämätöntä. Varmaan senkin vuoksi, että Topilla on lenkeillä tehtävä... paimentaa Toraa.  Pitääkin kokeilla mennä jonkun toisen koiran kanssa lenkille niin että Tora ei olekaan mukana. Mitähän sitten tapahtuu... 

Jos siis vertaa ensimmäiseen kertaan kun tavattiin muita koiria, ero on huima. Topi oli ensimmäisellä kerralla häntä koipien välissä ja pyrki karkuun kaikkia. Tuotakaan kohtausta ei silti kestänyt kuin noin 5min ja sen jälkeen Topi alkoi varovasti hieroa tuttavuutta muihin koiriin.

Silti esim. puolustaessaan ruokaansa Topi on kyllä valmis käymään ihan aikuisenkin koiran päälle. Että eipä tästä osaa oikein vielä sanoa mitä on tulossa.

 

MUUT IHMISET

Todella sosiaalista jos vain luvan saa. Kiemurrelen mennään tervehtimään kaikkia. Ollaan harjoiteltu sitä, ettei kaikkia tarvi tervehtiä. Varsinkaan jos on treenituokio kesken me emme tervehdi ketään. Tämä on sujunut muuten kivasti, mutta Liisan näkeminen kentällä oli vähän liikaa. :D Sinne lähti.

 

TOKOJUTUT/Totteleminen arkielämässä

Sujuu kotona ja kentällä namipalkalla. Lelupalkan käyttöön on vielä piiiiiitkän pitkä matka..  Topi oppii nopeasti uusia asioita ja koirasta löytyy myös oma-aloitteisuutta ihan kivasti.

Yleinen tottelevaisuus on parantunut, mutta selvästi huomaa että ei olla kuljettu yhteistä taivalta vasta kuin 5 viikkoa. Jos Topi esim. ottaa autosta varaslähdön, se ei ymmärrä ollenkaan tulla äkkiä takaisin vaan jää pällistelemään kauemmas ja on sen oloinen että tästähän voisi vaikka rynnätä karkuun. :D Ei tule onnistumaan ja toivottavasti Topi hoksaa asian tässä piakkoinkin. Pidän lenkeillä Topia irti, se tulee aina kun kutsun. Ohitukset ovat nyt sujuneet myös hyvin eli uskoo että ohittavan koiran luokse ei voi mennä. Saisi vain tulla enemmän koiria lenkeillä vastaan. Sama homma lenkkeilijöissä ja muissa ohitettavissa. Muutaman kerran olen nähnyt jo että Topi osaa kääntyä takaisin minun luokseni kun se näkee edestä tulevan ihmisen. Se olisi kauhean kiva jos Topi tekisi noin aina koska Tora ei nykyään enää kulje lenkeillä ensimmäisenä Topin paimentamisen vuoksi. Torahan tulee 99%  varmuudella ilman kutsumista takaisin luokseni kun edessä näkyy jotain ohitettavaa ja sitten tuo 1%  = kutsun luokse. ;)

Seuraamista kentällä.

Eteentulon opettelua

Eläinlääkärissä ja kuulumisia

Tänään käytiin rokotuksilla Lemmikkiaitassa Kirsi Hautamäellä. En ole ennen käynyt tässä paikassa, mutta halusin nyt kokeilla ja tärkeintä oli, että rokottaja on nainen. Hyvää palvelua ja koiran taustat otettiin huomioon käsittelyssä hyvin.  Jännitin itse mitä tapahtuu jos Topi reagoi piikitykseen, mutta koko käynti meni erittäin hyvin. Eniten jäi ärsyttämään odotustilan maton haistelu. :D Painoa oli 13.1kg. Syöttelin nakkia rokotushetkellä, eikä Topi huomannut mitään.

Rokotuksen jälkeen käytiin vielä morjestamassa siskoani ja kummipoikaani, joka oli tänään melkoinen kiljukaula. :D Topin entisessä kodissa on kyllä ollut papukaija, joten johtuneeko siitä, että Topi ei häiriintynyt äänestä.

Tuossa kun olimme tekemässä lähtöä eläinlääkäriin, taivaalle ilmestyi jokunlainen hävittäjäkone, joka piti sellaista meteliä että Topi meni vähän paniikkiin. Onneksi taskussa oli nakkia ja tein nopeasti ensin nakin etsintä harjoituksen maasta (pystyi toimimaan) ja sen jälkeen mentiin kiireen vilkkaa autoon sisälle ja laitettiin poppi niin kovalle, että äänet peittyivät. Muutenkin tässä on joutunut aiheuttamaan pennulle sätkyjä joka päivä ampiaisten vuoksi. Niitä kun tuppautuu sisätiloihin vähintään 5 per päivä ja jatkuva lehdellä läiskiminen ja säpsähtely tekee kyllä tehtävänsä mihin tahansa koiraan. Olen yrittänyt olla iloinen ja sanonut aina jee kun pamautan lehdellä, mutta kyllä Topin ilme alkaa olla sellainen, että ei se oikein tiedä olisiko iloinen vai ahdistunut.

Lenkillä paimentaminen jatkuu. Puutun asiaan joka kerta, mutta vietti on niin voimakas ja koira jääräpäinen, ettei ihan pienet komentamiset tunnu missään. Esimerkiksi tuo sitruunapanta ilmalla on aika lailla turhake. Tänään lenkillä tuli taas juoksija vastaan. Topi osasi lähteä takaisin luokseni nähtyään juoksijan tulevan edestä, mutta taas kun ohitus oli tehty Topi olisi halunnut lähteä vielä juoksijan perään. Muutenkin odota -tilanteessa Topi on melkoisen malttamaton enkä koe että kyse olisi  pelkästään kuuliaisuuden puutteesta, vaan se hemmetin voimakas vietti ajaa koiraa irtoamaan mahdollisimman nopeasti sinne kymmenien metrien päähän. Aivan kuin koira ei pystyisi kertakaikkiaan hallitsemaan itseään kun se on siinä paimennusmoodissaan.

Tänään tehtiin lenkillä paljon suunnanvaihtoja ja piiloon menemisiä. Tora oli taas mukana ja sekin alkaa jo oppia niihin piiloleikkeihin sillä tavalla, että tulee kanssani nopeasti piiloon ja saa sitä hyvästä nakinpalan. Sitten ollaan hiljaa paikoillaan ja odotellaan. Joskus kauemminkin kun Topia ei näy ja mietin päässäni mahtaako mutkan takaa tulla vaikka toinen koira ja mitä sitten tapahtuu. Joskus hermoni ei kestä ja kutsun Topia, mutta silloin palkitsen sen ruualla purkista. Muissa tilanteissa se saa nakkia tai pelkän nappulan jos suoritus on ollut sutku. Iltalenkillä vastaan tuli pitkästä aikaa toinen koira. Ohitus meni jotenkin liian hyvin. Mahtoikohan Topi nakilta edes huomata sitä toista koiraa.

Eilen imuria heilutellessa tuli paukutettua suulaketta lattiaan ja näin ensimmäisen kerran Topin syöksyvän kohti imuria siinä mielessä että kiukutti se kolina. Ohoh. Komensin kerran ja hyökkäily loppui siihen. Topi reagoi melko voimakkaasti ääniin varsinkin kun se on nukkumassa ja herää ääneen. Esim. oveen koputtaminen on PAHA juttu jos Topi herää siihen. Ulko-ovelle juostaan huutoulinahaukulla ja ollaan aivan sekaisin kunnes räjähdän eri huoneesta ja silti pitää vielä puhahtaa pari kertaa ennen kuin ovelta tullaan pois. En tiedä paljonko tuota ovea pitäisi paukuttaa että tuollainen sekoilu loppuu, jos loppuu koskaan. Äsken rapistelin karkkipussia ja Topi säpsähti sitäkin unestaan, sillä tavalla erilailla kuin ns normaalipäiset koirat. Kas kun ei karkaa kimppuun, äänihän tuokin. :D No niin.. olen väsynyt ja juttu sen mukaista. En tiedä vielä mitkä äänet laukaisevat hyökkäämisen/ puremisen ja missä vaiheessa pureminen siirtyy ihmiseen jos siis vasaralla naulaa lyödessä koira on purrut ihmistä, mutta imurilla lattiaa hakatessa koira käy imuriin kiinni. Vai oliko koiran tarkoitus vasaraepisodissakin purra vasaraa. Pitää kysyä mihin isku osui. Kummipoikani paukutti leikkivasarallaan tänään lattiaa... Pidin Topin remmissä koska en tosiaan tunne tarpeeksi sen käytöstä. Enemmän Topi tuntui häiriintyvän silti tällä kertaa siitä, että kummipojan kädessä oleva kaukosäädin tippui lattiaan. Itse olen hakannut vasaralla Topin aikana terassin nauloja, Topi lähti silloin karkuun. Toisaalta Topi ei säikähtänyt pahasti ensimmäisellä vierailulla vanhempieni luona kun äidiltäni tippui kakkualusta kakkuineen kolinalla lattiaan aivan Topin viereen. Annoin Topin silloin syödä kakkua palan. Tänään Topin päähän lensi nokkamuki, joten heitettiin viilipurkkikin lattiaan ja Topi sai loput viilit tyytyväisenä. Tuollaiselta alle 1 -vuotiaalta pojalta lentelee paljon tavaroita lattiaan. :D

Mietteitä pääkopasta

Topi oli tänään töissä mukana koko illan. Muuten meni hyvin, mutta toisella tunnilla annoin Topille kaluttavaksi puruluun ja kun yksi aikuinen suursnautserityttö sattui juoksemaan liian läheltä, Topi teki välittömästi hyökkäyksen koiraa kohti. En ole aivan varma johtuiko hyökkäys puruluusta vai siitä, että iso musta koira juoksi vain liian läheltä. Topi oli remmissä, joten en tiedä olisiko se mennyt iholle asti. Oli miten oli, tuollaista touhua en salli. Teimme tilanteen uusiksi ja keskeytin hyökkäyksen ÄP ÄP -komennolla ja tehosteena vesipullosta vettä päin naamaa. Tämän jälkeen Topi tuli viereeni nöyristelemään, näytin sille puruluuta ja jatkoin hommiani. Hetken päästä Topi söi puruluuta taas ja kaikki oli rauhallista. Toivottavasti Topi oppi nyt tästä kerrasta, että hallillakaan ei voi käyttäytyä huonosti.

Topi käyttäytyi siis muuten hyvin vieraiden koirien aikana. Teki nätisti ne harjoitukset mitä tehtiin ja pysyi jopa paikallaan istumassa käskyn alla nyt paremmin kuin eilen kentällä. Ennen tuntien alkua ehdin leikkiä Topin kanssa lelulla ja kokeilla pari kertaa lelun noutamistakin. Lisäksi tehtiin kaikki normaalit tokojutut eikä niissä ollut mitään valitettavaa.

Vaikka kaikki muu menikin hyvin, mieltäni kaihertaa tuo hyökkäys. Olen nähnyt bodercollieiden keittävän täysin yli tilanteissa, joissa toiset koirat esimerkiksi juoksevat tai leikkivät omistajansa kanssa. Tiedän, miten pahaksi tilanne voi mennä, jos paimenviettisen, dominoivan ja hampaitaan jo ennestään käyttäneen koiran antaa sekoilla  muiden koirien perään. En todellakaan halua koiraa, joka keittää yli ja käy toisten koirien päälle siksi, että toiset koirat esimerkiksi juoksevat. Siksi olen huolissani kaikista pienistäkin asioista, jotka viittaavat yhtään tuollaiseen käytökseen. Topi on todella paimenviettinen ja joudun komentamaan sitä jatkuvasti lenkillä, koska se haluaa pysäyttää Toran juoksemalla sen eteen ja  tarttumalla sitä kaulakarvoista. Tuokin tapa on HUONO, koska Topi periaatteessa palkkaa itse itseään jos pääsee vähänkin mukamas pysäyttämään Toraa (Tora on myös bordercollie ja sen verran viisas, että osaa pysähtyä ja muuttaa suuntaan niin ettei Topi hyökkää ja tällöin Topi luulee, että on saanut itse ohjattua Toraa eri suuntaan niin kuin periaatteessa onkin.. onpa sekavaa, tervetuloa paimentavien koirien maailmaan) ja tuollainen itse itseään palkitseva pysäyttely vain lisää paimennusta jota on nyt jo siis aivan liikaa ja joka on luultavasti yksi syy myös muihin puremisiin (muitakin syitä kyllä löytyy läjä). Ja Topi on jääräpäinen tässä asiassa, ei riitä kerta eikä toinenkaan lenkin aikana kun asiasta sanon.

Kentällä ollaan harjoiteltu sitä, että muut koirat tekevät kiihdyttäviä asioita: juoksevat lujaa, leikkivät rajuja leluleikkejä omistajiensa kanssa. Topi on oppinut jo siellä antamaan noiden asioiden tapahtua ilman sekoamista. Eilen pidin kentällä Topia irtikin tällaisessa tilanteessa ja se pysyi luonani ja pystyi keskittymään mm. seuraamiseen ihan hyvin. Tämän päivän hyökkäyksen oli pakko johtua puruluun puolustamisesta tai sitten muuten vaan "oman nurkan" puolustamisesta. Topihan tekee tätä samaa myös kotona kun puolustaa mm. sohvaa. Tosin sohvaa ei ole puolustettu esim. Toralta  (oman lauman koira) tai minulta kertaakaan, mutta 10kk ikäinen pitbulluros on saanut hammasta kerran jos toisenkin erilaisista puolustamiseen liittyvistä asioista.  Jotenkin ajattelen, että Topi ei voi olla aivan sekopää, koska se kuitenkin kunnioittaa esim. Toraa eikä mene sen ruokakupille tai näyttele hampaita jos Tora tulee lähelleni. Kun taas tämä pitbull tulee lähelleni, Topi saattaa näyttää hampaita ja näykätä kohti. Ihoon kiinni käymiset ovat siis poistuneet kokonaan kieltojen jälkeen, mutta näitä valehyökkäyksiä tulee silti joka kerta kun kyseinen koira on meillä kylässä. Aina löytyy joku asia mistä Topin pitää tätä koiraa muistuttaa.

Kaikki Topin hyökkäykset ovat selvästi aina jonkin asian laukaisemia. Yhtään hyökkäystä tai irvistystä en ole tähän asti nähnyt ilman jonkinlaista syytä.

Tänään kun tulin kotiin oltuani hetken ulkona, päätin jostain syystä tervehtiä häntäänsä ympäri heiluttavaa Topia. Topi heittäytyy helposti selälleen tervehdittäessä, toisaalta se voi myös hypätä ylöspäin. Korvat ovat aivan pitkin päätä, häntä heiluu alhaalla. Päätin tervehtiä vähän raisummin, koska tiedän, että Topi on purrut myös tervehtimistilanteissa varsinkin jos estetään hyppimästä ylös. Täällä minun luona Topi on saanut hyppiä ja olen jopa rohkaissut tähän koska aluksi oli havaittavissa että hyppy ylös vaikutti koiraan niin, että se paineistui. Tässä kohtaa arvailua paineistumisen syiksi 1) purrut/näykkinyt kun liian innostunut -> rankaistu -> yhdistää hyppimisen rankaisuun -> paineistuu -> puree.  2) liian kiihdyttävä tervehtiminen laukaissut pysäyttämisen tarpeen -> puree-> rankaistaan-> oppii pelkäämään tilannetta ja puree siksi  3) koira ei pysty hallitsemaan itseään -> kiihtyy ->  paineistuu -> puree   4) kaikki edellämainitut sekaisin.
No, joka tapauksessa tein tervehdyksestä kiihdyttävämmän ja huomasin miten Topin suu kävi  kädessäni kääntymässä (aukinaisena). Sen jälkeen työnsin koiraa vielä pari kertaa poispäin (seisoi lattialla) ja en tiedä kuvittelinko, mutta näin ilmeessä paineistumista. Jotenkin on sellainen olo, että jos vielä hyppisin kädet ylhäällä ja pitäisin jotain kummallista ääntä niin soppa olisi taas valmis ja koira roikkuisi mahassa. Ehkä etenemme vaihe vaiheelta ja opettelemme siihen, ettei tuollaiset tervehtimiset tarkoita mitään pahaa. Tai jos teoria on toinen, me opettelemme myös sen, että vaikka joku heittäisi eteisessä voltin, siihen ei reagoida puremalla.

Tuli tuosta mieleeni, että näin Topin purevan myös remmiä tänään kun remmi sotkeutui jalkaan. Pitääkö aina olla ensimmäisenä puremassa? Miksi?

Tiedättekö, kun aina sanotaan että vika on remmin toisessa päässä? Jos koira syntyy sellaisena, että se reagoi kaikkiin asioihin tuolla tavalla puremalla, silloin se vika lähtee aluksi koirasta. Kun tuonlainen koira menee  normaaliin ei niin koirista tietävään perheeseen, jossa ei osata heti puuttua oikein ja oikea-aikaisesti asioihin, viasta tulee nopeasti iso ja se laajenee. Kenessä sitten on vika... 





Vaikka oltiin tänään koko ilta töissä, iltalenkillä Topi kaahasi varmaan 200 metrin  päähän tuhat kertaa ja myös mutkien taakse. Olin niin kyllästynyt kaahailuun lenkin lopussa että kun pääsin autolle asti, en edes nähnyt pentua enää missään enkä oikein jaksanut välittääkään missä lie kohelsi. Kutsuin sitten kuitenkin ja sieltä se kaahasi täysillä jostain pitkältä lenkkipolulta. No, ainakin on hemmetin hyvä luoksetulo. :D Olen vain tottunut siihen, että pennut pitävät minua silmällä pikkasen paremmin lenkin aikana. Pitää alkaa vaihtamaan suuntaa tai mennä piiloon enemmän. Suunnan vaihtokin voi olla liian kiihdyttävää Topille ja ties vaikka se pitäisi sitä palkkana. Taitaa olla liian viisas tuo koira...

Treeniä, treeniä

Kolme viikkoa ja kuusi päivää

Tänään on ollut parempi päivä. Oltiin ilta kentällä ja Topi toimi hienosti muiden koirien seassa. Harmi vain että satoi vettä niin tällä kertaa ei tullut kuvattua mitään. Kun pakkasin treenireppuun tennispalloa, Topi tuli ja tarttui siihen. Wau! Laitoin pallon reppuun ja tuumasin, että tämän heittelyyn meillä on vielä toooosi pitkä matka.

 Ennen kuin muut koirat saapuivat kentälle, kokeilin leikkiä hetken aikaa narulelulla ja se sujui hienosti. Topi jopa kaivoi kesken tuntien kyseisen lelun repustani ulos ihan itsekseen. Taitaa olla kiva lelu. :) Tein muutaman "noudonkin" remmissä. No, se ei mennyt niin hyvin, koska Topilla on ärsyttävä tapa talloa leluja etutassuillaan. Juokse siinä nyt sitten lelu suussa eteenpäin..




Kontaktikävely/seuraaminen muiden liikkuvien koirien seassa ei tuottanut mitään ongelmaa. Lopputunnista pidin Topia irti vaikka muut tekivät ensin luoksetuloja aivan vieressä ja sitten vielä pyysin muita palkkaamaan koiriaan leluilla. Topi pysyi vieressäni ja katseli minua. Annoin loppupalkaksi rasiasta ruuan. Sitten käveltiin vielä muiden koirien seassa autolle asti ilman remmiä. Sekin meni kivasti. Ainoastaan paikallaistuminen ei onnistunut muiden koirien seassa, mutta istumisessa näin Topilla paineistumista jo ihan aluksi kotonakin ja sitä ilmettä on vielä välillä sisätreeneissäkin, joten en kokeile sitä vielä liian kovassa häiriössä tämän jälkeen. Paikallamakuuta en myöskään edes kokeillut vaikka siinä ilme onkin ollut ihan hyvä alusta asti.

Huomasin, että Topi reagoi kentällä muiden antamiin kieltoihin. Se ei ole hyvä, mutta ei voi mitään. Oppikoot, ettei ne kiellot koske häntä. Saatiin kentällä aikaan myös yksi haukkukonsertti, kun muutama koira alkoi haukkua jotain olematonta ja sitten Topikin päätti alkaa haukkua. Puutuin asiaan kieltämällä. Inhoan haukkumista ja Topilla on tapana haukkua sellaista huutoulinahaukkua jos joku koputtaa oveeni. Tähän on nyt puututtu muutamia kertoja jo, mutta tekemistä riittää. Yritän opettaa Topille että jos ovesta tulee joku, palkka ilmestyy keittiöön sen jälkeen kun suu on kiinni. Tora on tämän oppinut jo pentuna, mutta nyt jopa sekin on pari kertaa haukahtanut kun Topi on seonnut eteisessä. Hyi ja yök.

Maahanmenon harjoittelussa olen ollut laiska, kädellä viedään alas edelleen ja haetaan vain vauhtia ja oikeaa tyyliä. Lonkka-asentoa Topi ei tarjoa enää ollenkaan, aluksi se oli lonkallaan koko ajan. Seuraamista ja sivulletuloa on tehty varmaan eniten, koska tykkään itse harjoitella oikea-aikaista palkkausta juuri siinä kohtaa kun koira on mielestäni täydellisesti seuraamisessa. Topi osaa jo seurata melko tiiviisti ja suorana niin että namikäsi on ylhäällä. Pieniä pätkiä olemme tehneet myös niin että käsi on selän takana. Näitä tehdään vain seinien vierustoja kävellen niin pentu pysyy suorassa. En halua kuitenkaan häivyttää namia liian nopeasti, jotta pään asento ei laske/muutu.

Sivulletulot onnistuvat ilman käsiapua jos jonkinlainen "seinä" on edes lähellä, ei tarvi olla kiinnikään. Ilman seinää olen tehnyt vielä käsiavun kanssa, koska asento jää helposti vinoksi. Seuraamisen yksittäisaskeleita olen ottanut samalla tapaa kuin seuraamistakin, nami on kädessä ja käsi ylhäällä. Onnistuu kyllä namikäsi selänkin takana, mutta ilman namiapua huomaan, että pää laskee vähän liikkeelle lähdössä ja sitä en halua. Joten viedään namilla nyt vaan.

Syliin -harjoituksessa edettiin nyt siihen, että nostan Topia ilmaan 5-10cm. Onnistuu hyvin.

Pidä -harjoituksessa Topin ilme on huono, tätä ollaankin tehty vasta kolmisen kertaa ja ajattelin nyt ottaa tähän harjoitukseen paremmat namitkin seuraavaksi.

Eteentuloa ollaan tehty tuolissa istuen, se sujuu siinä hyvin. Asento on suora ja tiivis ja pysyy vaikka lasken namikädet sivullekin hetkeksi.

Jotenkin Topi tietää jo, että kentällä ei mennä tervehtimään koiria. Tai sitten koirat kentällä ei ole yhtä jännittäviä kuin metsälenkillä vastaan tulevat koirat. Metsässähän Topi viimeksi karkasi toisen koiran luokse käskyn alta. Arvatkaapa vain paljonko tuo söi naista. Kieltokäsky ei siis tehonnut ja minulla ei ollut mitään apuvälinettäkään siinä hetkessä. Saapa nähdä jäikö siitä mitään Topin mieleen. Palautin KÄSIN pennun takaisin siihen mistä se oli lähtenyt. Etäisyyttä lähtöpaikan ja koiran välillä oli ehkä 2.5m ja aikaa palautukseen meni sekunti. :D Siitä voi miettiä millä vauhdilla sieltä tultiin takaisin. Sen jälkeen syötiin vielä nakkia ja mietittiin mitä tarkoitti sana odota. Topi meni ihan nätisti kyllä katsomaan toista koiraa, ei siinä mitään. Mutta kun on sanottu odota niin se myös tarkoittaa odota kunnes toisin sanotaan.

Eilen lenkillä testasin miten pitkälle juoksijan perään Topi oikein menee. Olen huomannut, että jos kävelijöitä tai juoksijoita tulee edestä päin, Topi osaa jo melkein lähteä tulemaan luokseni takaisin nähtyään vastaantulijan (ellei ole koira, näitä tulee aivan liian vähän vastaan). Tilanne on toinen, jos joku juoksee ohitsemme. Eilen annoin vapaa -käskyn lenkkeilijän mentyä jo noin 20m ohitsemme. Topi lähti juoksemaan eteenpäin, tämä on sille aika normaalia ja juoksee pitkällekin. Olisin vain halunnut nähdä juokseeko se ohi vai pysähtyykö ja tuleeko takaisin. Annoin pennun juosta ja ok... ehkä vähän turhan pitkälle koska juoksija huomasi että pentu juoksee perässä. Toisaalta en ole ihan varma juoksiko Topi edes perässä, mutta luultavasti. Olin juuri valmistautumassa siis kieltokäskyyn niin lenkkeilijä pysähtyy ja alkaa moikkaamaan Topia. ÄÄÄÄH, ei näin. Koko testi/harjoitus meni ihan pilalle. Kutsuin Topia ja se tuli välittömästi takaisin. Lenkkeilijä ei edes ehtinyt koskea pentua kun se kääntyi kutsusta takaisin, mutta harmitti ja hävetti. Oma moka.

Mitäs vielä...

1. Yhteen koristetyynyyn oli ilmestynyt reikä
2. Koirat eivät käytä eteisen juomakuppia mikä herättää minussa ihmetystä. Molemmat juovat enimmäkseen ilmastointilaitteen alla olevasta lautasesta!! :O Tai ulkoa ämpäristä. En käsitä. Tätä on jatkunut jo pari viikkoa.

Metsälenkillä

Puremisesta

Topi on ollut minulla 3 viikkoa ja neljä päivää. Tänä aikana Topi on yrittänyt purra minua vain ensimmäisinä 3 päivänä seuraavissa tilanteissa:
- Estäminen. Estin kädellä pennun pääsyn sen haluamaan paikkaan.
- Rätillä lattian pyyhiminen. Pentu kaatoi vesikupin, hain rätin ja naps.
- Lelulla leikkiminen. Pentu ei ottanut lelusta kiinni ollenkaan vaan tähtäsi suoraan mahaan.
- Autoon nostaminen eli syliin ottaminen.

Muita puremisia/ puremisen yrityksiä tai ilmeestä nähnyt että voisi purra:
10kk ikäinen pitbull uros, jonka kanssa erilaisia tilanteita:
- Lelujen/tavaroiden omiminen. Topi omii lelujaan, unirättiään, sohvaa, muita ihmisiä, Toraa, vesikuppia jne.. Hyökkää jos tämä koira lähestyy Topin omimaa kohdetta.
- Päin juokseminen/törmääminen esim. auton takaosassa. Topi hermostuu ja käy kimppuun.

Aikuinen miespuolinen henkilö:
- tarttuminen "unirättiin" tai tyynyn lussuttamisen estäminen
- Lelulla leikkiminen/riehaantuminen. Täysin sama reaktio kuin mikä kohdistui ensimmäisellä lelulla leikkimiskerralla minuun. Tämä havaittiin tänään eli 3 viikkoa ja neljää päivää ja ikäväkseni pitää todeta että meillä on tässä todellinen ongelma, jota en tullut edes ajatelleeksi, mutta puran ajatuksia tähän kirjoitukseen.

Edellisessä kodissa puremista on esiintynyt mm. seuraavissa tilanteissa:
- Valjaitten laitto
- Estäminen esim. päin hyppiminen
- Pennun siirtäminen jalan avulla
- Naulan lyöminen vasaralla
- Pallon nostaminen maasta
- Syliin nostaminen
- Ovesta meno niin että koiraa estetään pääsemästä ulos
- Vieraiden saapuminen asuntoon
- Imurointi
ja varmasti monta muutakin tilannetta, mutta tuossa nyt osa mitä muistan.

Puremisen kieltämisestä ja opettelusta olemaan purematta

Tein Topille heti ensimmäisestä päivästä alkaen selväksi, että minua ei purra. En käytä rankaisuun käsiäni eli en tartu koiraan, vaan käytän sanallista kieltoa ÄP ÄP ja tehosteena milloin mitäkin käsiin osuun (vesipullo, räminätölkki ja eniten meillä on käytössä kauko-ohjattava pelkästään ilmalla täytetty sitrunaapanta). Topia on rankaistu entisessä elämässään puremisesta mm. niskaan tarttumalla ja pitämällä pentua selällään, mikä on ainoastaan lisännyt halua purra ja rimpuilla. Ihmisten käsien pitäisi tarkoittaa koiralle hyvää asiaa, Topin kohdalla on käynyt niin että kädet ovat aiheuttaneet myös paljon pahaa ja kierre on vain päässyt vahvistumaan. Mm. syliin ottamisessa on näkyvissä kovaa paineistumista ja sen vuoksi en nosta pentua syliin nyt ollenkaan ennen kuin tämä asia on opeteltu uudelleen positiivisen vahvistamisen kautta.

Aloitin puremisesta pois kouluttamisen sillä, että puremistilanteita ei vain yksinkertaisesti tule ja jos vahinko pääsee käymään, komennan pentua kuten ylempänä selitin. No niitä tilanteitahan tuli ihan vahingossakin kun en aluksi vielä tiennyt (enkä tiedä vieläkään varmasti kaikkea) mitkä kaikki asiat laukaisevat puremista. Ensimmäkseen harjoittelimme ja harjoittelemme vieläkin sohvalla vieressä ja sylissä olemista, silittelyä, hellimistä, hellää harjausta, paijaamista ym mukavaa. Aloin opettaa Topille, että kädet ovatkin kiva asia, niin kuin myös läheisyys ja jopa painostava sellainen (esim. halaus). Olen edennyt vähitellen siihen, että kädet voivat nyt jo jopa työntää koiraa pois, siirtää ja jopa hieman nostaa. Tarkkailen Topin ilmeitä näissä tilanteissa koko ajan ja varon laittamasta koiraa huonoon tilaan vielä koska se ei ole valmis sellaiseen. Lisään vähitellen Topin elämään tilanteita, jotka voivat aiheuttaa puremisesta. Jos ja kun jokin asia missä pentu on ennen purrut sujuu ongelmitta ja HYVÄSSÄ MIELENTILASSA muutan harjoitusta vähitellen vaativammaksi.

Tavaroiden omiminen ja poisvieminen

Tämä tapa on ollut ainakin jo edellisessä kodissa, jossa Topilla oli tapana kuljettaa kaikki lelut ja aarteet trampoliinin alle piiloon. Myös kenkiä. Tämä on varmaan lisännyt puolustamista, tavaroita on siis haettu myös pois. En tiedä onko Topin kanssa erikseen oikein kokeiltu näitä "kyllä minä saan ottaa koiralta esineen pois" -juttuja, mutta ilman sitäkin on nähtävissä että pentu omii esineet ja puolustaa niitä mm. muilta koirilta ja näköjään myös ihmisiltä vaikka ongelmaa ei esiinny minun kanssani. Noudon opettaminen tuntuu todelliselta haasteelta, koska Topin ilmeestä näkee että se ei todellakaan halua jakaa aarteitaan eikä se ymmärrä että yhdessä leikkiminen voisi olla kivaa. Aluksi Topi yritti viedä ihan kaiken mitä suuhunsa sai takapihalle, mutta nyt reilu kolmen viikon jälkeen se pystyy syömään esim. puruluuta sisällä lattialla. Ilme on silti sellainen, että ei sillä ole hyvä olla. Kaikki lelut olen kerännyt lattioilta pois tämän ongelman vuoksi. Sekä tämän seuraavan ongelman...

"Lussutus"/unirätti -ongelma. 

Topilla on mahdollisesti ollut aivan pennusta asti tapana lussuttaa pehmeitä esineitä kuten leluja, tyynyjä, sohvaa, mattoa aivan kuin liian aikaisin vieroitettu kissanpentu. En osaa oikein sanoa kokeeko Topi kaikki lelut "unirätteinä", mutta se selittäisi puolustamisen/pois viemisen.  En tiedä mikä tämän lussutuksen merkitys on Topille ja kuinka iso asia se sille on, mutta tuntuu olevan iso. Otin kaikki pehmeät lelut pois lussutuksen ja omimisen vuoksi, mutta lussutukseen kelpaa myös tyynyt, sohva, matto jne... eli en pysty poistamaan näitä kohteita mitenkään. Eilen Topi oli sohvalla ja halusi lussuttaa tyynyä, jolloin aikuinen miespuolinen henkilö siirsi tyynyä ja Topi sai raivarit. En ehtinyt antamaan kuin suullisen käskyn, mutta se auttoi. Olen todella pettynyt siihen, että Topi käyttäytyi tuolla tavoin. Minun luonani minkäänlaista aggressiota vieraita kohtaan ei  ennen tuota episodia ole ilmennyt, vain  toista koiraa kohtaan. Olen silti tiennyt, että esim lasten kanssa tuollaista voisi esiintyä, mutta tämä eilinen yllätti kyllä täysin. Itse saan koskea unirätteihin ja Topi pystyy lussuttamaan niitä rentoutuneena vieressäni. Ymmärtäisin vielä senkin paremmin, jos kyseessä olisi ollut perheenjäsen, mutta Topille täysin tuntematon mies... *huokaus*

Lelulla leikkiminen/ylikuumeneminen ja siihen liittyvät ongelmat

Tuossa olikin jo pohjustuksena kaksi asiaa jotka voivat aiheuttaa ongelmia leikkimisessä. Lisäksi Topilla on melkoisen suuri paimennusvietti ja pysäyttämisen tarve on lähes maaninen. Tämä tulee esille lenkeillä kun Tora on mukana. Lelun heiluessa noiden kahden yllämainitun seikan lisäksi Topilla siis saattaa olla tarve pysäyttää heiluva ihminen (käsi joka lyö vasaralla naulaan). Niin ja ääniinkin se reagoi vähän sen oloisesti, että niissäkin saattaa olla ongelma.

Lelulla leikkimisessä huomasin heti seuraavaa: Topi lopetti leikin lähes heti kun se ensin tarttui leluun. Sen jälkeen seurasi välittömästi ensimmäisillä kerroilla puremisen yritys, jälkeenpäin paineistuminen, irroitus ja mielistely. Sama efekti tapahtui heti ensimmäisen päivän iltana kun Topi kaatoi vesikupin ja hain rätin jolla pyyhin lattiaa. Ensin rättiin kiinni ja sen jälkeen irroitus ja puremisen yritys, joka tuli tosiaan ensimmäisellä kerralla niin puskista etten ollut yhtään valmistautunut asiaan ja jouduin lopettamaan lattian pyyhimisen vähin äänin koska en halunnut alkaa tappelemaan Topin kanssa samalla tavalla kuin miten ihmiset olivat sen kanssa ennen tehneet näissä tilanteissa.

Päätin tuon lattian pyyhimisepisodin jälkeen aloittaa sillä, että minä saan pyyhiä lattiaa ilman että pentu tulee puremaan. Otin rätin, kaukosäätimen ja komensin kuten ylempänä kerroin. Puremisen yrittäminen lattiaa pyyhiessä loppui siihen.

No, tästä tietenkin seurasi myös se, että Topi lopetti "leikkimisen" repimislelulla koska siinäkin sillä nousi välittömästi halu purra ja nyt kun pentu tiesi, ettei pureminen käy päinsä oli parempi luovuttaa.  Haluan, että koira pystyy luottamaan minuun niin, että se ei paineistu tai pelkää mitään tilanteita ja luottaa siihen, että neuvon mitä tehdään. Tämän vuoksi aloitimme ns. uudelleen lelulla leikkimisharjoitukset. 

Aloitimme leikkimisen pitkän narun päässä olevalla lelulla, koska sen kanssa Topi pystyi leikkimään rentoutuneemmin. Tätäkään ei voitu tehdä aluksi kuin ehkä noin 20s. tai paineistuminen tapahtui. Saa nähdä mitä tästäkin tulee. Ensimmäinen etappi on saada pentu ainakin rentoutumaan leikkiessä. Katsotaan sitten sitä noutoa... Topi muuten irrottaa nätisti käskystä, mutta en tiedä miten tämäkin on opetettu. Lisäksi Topi irrotti aluksi heti kun lelu lopetti liikkumisen, mutta sen nyt koin olevan kohtuu normaalia paimenkoiralle ja nyt ollaan opeteltu siihen että palkka tulee vasta kun koira toimii miten haluan.

Nyt kolmen viikon ja neljän päivän jälkeen Topi leikkii repimisleikkiä kanssani jo huomattavasti paremmin ja paremmassa mielentilassa. Tekemistä riittää silti paljon, sillä tänään tajusin ensimmäisen kerran, että kukaan muu ei pysty leikkimään Topin kanssa ilman etteikö se purisi.

Edesmenneen koirani Josén kasvattaja Jenni Leino kysyi, onko Topin pakko leikkiä tuollaisia leikkejä. Aluksi ajattelin, että haluan koiran leikkivän siksi kanssani, että käytän lelua tulevaisuudessa kuitenkin palkkana. Lisäksi mielestäni ei ole kohtuutonta, että koira luottaisi minuun johtajana niin, että se uskaltaisi leikkiä rentona kanssani ja tietäisi rajansa leikissä. Nyt en oikeastaan enää edes tiedä mikä Topin mielestä on leikkiä ja missä kulkee raja. Onko Topin mielestä "leikkiä" jos siirrän unirättiä tai tyynyä.. Onko Topi koskaan leikkinyt, onko kaikki toiminta vain puolustamista ja missä kohtaa siihen sekoittuu paimennus. Mielestäni Topin on kertakaikkiaan opittava edes suhtautumaan näihin asioihin normaalisti ihmisten kanssa, koska nyt Topin "leikki" näyttää siirtyvän unirättiongelman, tavaroiden omimisen ja paimennusvietin  vuoksi vaikka kokonaiseen sohvaan tai mattoon ja sitä kautta laukaista puremisen. En pysty kieltämään mitenkään koiralta kaikkea, en haluaisi kaiken olevan vain negatiivista. Haluaisin koiran oppivan rentoutumaan kun näitä "leluja" on ympäristössä joka tapauksessa aina. Vaikka Topi ei oikeasti koskaan leikkisikään mitään repimisleikkejä, sen olisi silti suhtauduttava jotenkin järkevästi siihen, että näitä rättejä ja "leluja" on ympäristössä. Vaikea edes sanoiksi pukea tätä sekavaa kokonaisuutta jota en ihan itsekään vielä kokonaan ymmärrä, mutta ehkä joku ymmärtää tästä jotain. Ongelma on laaja eikä kyseessä ole pelkästään se, että koira purisi jos sen kanssa leikitään leluilla. Topi on saanut selkäänsä toistuvasti puremisesta edellisessä elämässään, joten luotto ihmisiin on senkin vuoksi hatara. Lisäksi Topin kanssa on leikitty paljon palloleikkejä ja se on elänyt lapsiperheessä, jossa on ollut jatkuvasti toimintaa. Topista näkee sen, että sillä keittää helposti yli. Toivon vain, ettei koiran pää ole mennyt jo täysin pilalle.

Ylikeittämisen vuoksi meillä ei riehuta, käytän palkkana nameja ja koiran omaa ruokaa ja koko elämä on muutenkin hyvin hillittyä ja hallittua. "Riehumisia" harjoitellaan valvotusti ja tarkkailen koiran ilmettä koko ajan. Enimmäkseen yritetään opetella rentoutumaan. En ole antanut Topin keittää leluleikeissä kertaakaan yli, mutta kokeilimme tämän samaisen mieshenkilön kanssa joka koski tyynyyn myös leikkimistä ja Topilla keitti täysin yli -> puremisen yritys välittömästi.

Tähän loppuun vielä jotain positiivistakin: Onneksi Topi ei puolusta sohvaa, tyynyjä tai leluja minulta enää ja leikkiminenkin on alkanut sujua normaalimmin. Kuvaan videon tässä kunhan ehdin.

Mistä aloitimme

Ruuasta ja nimestä

Topille oltiin syötetty koiranruokapussin kyljessä olevien ohjeiden mukaisesti aivan liikaa ruokaa. Ruokaa oli jäänyt usein kuppiinkin ja pentu oli kuin pieni tankki. Ensimmäiset kaksi päivää pidin pentua todella pienellä ruokamäärällä ja se sai ruokaa vain kädestäni yhteisten hetkien aikana joita toki oli päivässä useampi, noin parin tunnin välein 2-5min mm. katsekontaktiharjoittelua, istumista ja tietenkin luoksetuloja (tärkein). Kolmantena päivänä Topi oli jo hyvin kiinnostunut ruuasta.

Topi ei reagoinut nimensä kuulemiseen ensimmäisen vuorokauden aikana juuri mitenkään. Kaiken lisäksi pennulla oli lyhyen elämänsä aikana ollut jo kaksi eri nimeä. Mietin vakavasti ensin, että vaihtaisin nimen vielä kerran ja harmikseni en sitä tehnyt, sillä nyt Tora ja Topi ovat aivan liian samanlaiset nimet samassa taloudessa eläville koirille. Päädyin siis opettamaan nimen Topi uudelleen. Tein itselleni säännön, jossa päätin olla sanomatta pennun nimeä kertaakaan niin etteikö siitä seuraisi ruokapalkka. Nimeä en käytä myöskään kieltäessä pentua. Pidän tästä säännöstä kiinni 100% edelleen, pentu on ollut minulla nyt 3 viikkoa ja 4 päivää.

Lenkille varustelen itseni karmealla vyölaukulla, jonka sisältä löytyy pieni ruokapurkki (purkissa osa pennun ruoka-annoksesta) ja pari nakkia. Topin laitoin aluksi valjaisiin ja pitkään liinaan, jotta pystyin pitämään sitä "vapaana".  Nimen ja luoksetulon tehokuuri alkoi purra kolmantena päivänä jo näkyvästi. Topin luoksetulo parani vauhdilla. Se oppi myös katsekontaktin vuorokaudessa. Istumisessa näin paineistumista, tätä oltiin varmaan tehty sen entisessä elämässä. Aloitin myös sivulletulon harjoittelun, seuraamisen ja maaanmenon. Kaikki tämä tehtiin ruokapalkalla ja  leikkimielellä, mutta hallitusti ja hillitysti. Lisäksi aloimme harjoitella syliin tulemista, koska Topi ei halua että sitä nostetaan ja tämä on aiheuttanut myös puremista entisessä elämässä.

Syliharjoitus hieman eri tavalla tehtynä. Namit tulee rasian kannelle
ja koira hakeutuu oikeaan paikkaan itse. Havaittavissa vielä
inhotus-ilmettä.

 .

Palkitsen Topia myös oma-aloitteisesta kontaktinhausta eli jos pentu tulee itsenäisesti luokseni se saa palkkaa. Tee lenkillä myös piiloonmeno -harjoituksia, mutta näissä Topi on melko surkea vielä ja koska minulla on ollut Tora lähes aina mukana, Topi etsii enemmänkin Toraa kuin minua. Lisäksi olen harjoitellut nyt jo myös sitä, että pentua kutsuu vieraat ihmiset, mutta heiltä ei saakaan mitään huomiota vaan palkka tulee minulta kun pentu palaa vieraiden luota luokseni. Pentu saa huomion vierailta vasta vapaa-käskyni jälkeen. Haluan siis koiran keskittyvän treenin aikana itseeni vaikka joku ulkopuolinen kutsuisi sitä luokseen.

Nyt neljännellä viikolla  harjoituksiin on tullut lisänä eteentulon opettelu ja pidä-harjoitus. Arkielämän tilanteissa harjoitellaan mm. nätisti lähellä kävelyä, lenkillä istumista ja odottamista, ohitusta vierellä kävellen. Niin ja Topin suuresta paimennusvietistä johtuen joudun lenkeillä puuttumaan alituiseen siitä, että Topi pyrkii pysäyttämään Toraa käymällä kiinni siihen...

Leikkimisestä, tavaroiden omimisesta, dominanssista ja paimennusvietistä kirjoitan jutun erikseen, sillä sieltä löytyy ongelmia ja sieltä lähtee myös tässä tapauksessa pureminen.

TOPIN 3. PÄIVÄN TREENITUOKIO


TOPIN LUOKSETULO 11. päivä


TOPI KOIRAKOULUSSA, kontaktissa käveleminen muiden koirien aikana, 3 viikkoa

Topi tuli taloon

Topin "alkuilme"

Kun aloitin uuden penturyhmän 1.7.2014, en osannut yhtään aavistaa miten se tulee vaikuttamaan elämääni. Olenhan aloittanut penturyhmiä varmaan satoja.. ei tämän pitänyt olla sen kummallisempi juttu kuin ne muutkaan...

Tällä kertaa ryhmässä oli 8 pentua, joista yksi oli mustavalkoinen bordercollieuros Topi. Topia ohjasi 10- vuotias tyttö. Rotuhan on minulle tuttu ja mieluinen, joten katselin kaksikon touhua mielenkiinnolla ja harmikseni huomasin lähes välittömästi Topin olevan melkoisen yhteistyöhaluton. Namipalat eivät tuntuneet kelpaavan kunnolla ja pennun mielenkiinto oli muissa pennuissa enemmän kuin syömisessä, mikä nyt sinänsä ei vielä ole huolestuttavaa varsinkaan ensimmäisellä kerralla. Tunnin lopuksi vielä vinkkasin tytön äidille, että ruokintaa kannattaa hieman vähentää.

Toisella tunnilla selvisi ensin, että tyttö ei ollut voinut tehdä syliharjoitusta, koska pelkäsi Topin purevan. Mietin päässäni hetken, että jahas, pentupuremista vai uhmaa ja laitoin pennun selälleen kokeillakseni miten paljon se pistää hanttiin. Ei merkittävää pullikointia, rauhoittuminen ja pentu ylös. Jatkoin tunnin ohjaamista. Kokeilimme leikkiä leluilla. Topi ei halunnut leikkiä. Jossain kohtaa tuntia Topi alkoi rimpuilla kovasti valjaissaan ja tahtoi päästä muiden pentujen luokse. Pyysin apuohjaajaa menemään tytön avuksi. Jatkoin tunnin vetoa enkä nähnyt kaikkea mitä nurkassa tapahtui, koska 7 muuta pentua vei myös huomiotani. Tunnin loppupuolella näin miten turhautunut ja estetty Topi rimpuili valjaissaan, näykki tyttöä käsistä ja sen lisäksi myös apuohjaajan käsiä.  Menin nurkkaukseen ja päätin puuttua asiaan, mutta Topi lopetti riehumisen välittömästi eikä sillä tunnilla enää tapahtunut mitään muuta merkittävää. Ennen kuin ehdin Topin nurkkaukseen, pentu oli ehtinyt näykätä tyttöä jo silmäkulmaankin. Tunnin jälkeen OLIN huolissani ja mietin ottavani yhteyttä tytön vanhempiin. Olen nähnyt urani aikana muutamia erittäin pahoja tapauksia kyseisessä rodussa ja merkit ovat olleet myös näkyvissä jo todella nuorella iällä. Halusin puuttua asiaan välittömästi.

En ehtinyt itse ottaa sinä iltana vielä yhteyttä tytön vanhempiin, kun työpuhelimeeni oli jo tullut viesti. Topi oli purrut tytön 9 -vuotiasta pikkuveljeä pahasti kolmeen eri kohtaan. Tekstiviestissä ilmoitettiin, että Topille oli varattu aika piikille seuraavaksi päiväksi ja kysyttiin ottaisinko minä pennun huostaani. Mietin sekunnin ja vastasin että tuokaa Topi tänne nyt ainakin ensiksi niin katson onko siitä elämään. Ei tuon ikäistä pentua vain voinut päästää piikille katsomatta mikä on vikana. Ymmärsin perheen huolen jo ennen kuin näin puremajäljistä kuvan... Näin Topi tuli luokseni ruokapurkki mukanaan ja asettui taloksi. Kolmen koulutusviikon jälkeen päädyimme omistajien kanssa siihen, että Topilla on parempi olla minun luonani. Emme ketään halunneet ottaa sitä riskiä, että Topi purisi vielä pahemmin lapsia.

Kuvassa puremajälkiä,  jotka eivät ole enää tuoreita.

Topin taustoista:

Topi  on suomalaiselta kasvattajalta ostettu puhdasrotuinen rekisteröimätön bordercollie. Topi on ehtinyt olla jo ennen pentukurssille tulleen perheen omistusta myös toisessa kodissa, josta se on palautettu kasvattajalle kuuleman mukaan puremisen vuoksi. Ensimmäiseen omistajaan en ole saanut yhteyttä.  Kasvattaja on myynyt pennun uudelleen ja kertonut, että pentu on palautettu ensimmäisestä kodista puremisen vuoksi, mutta mitään puremista ei ollut kuulemma havaittu kasvattajan luona. Koirat olivat häkeissä, joten epäilen että tämän vuoksi näykkimistä/puremista ei olla voitu todeta.

Näykkiminen oli kuitenkin alkanut välittömästi uudessa kodissa, mutta aluksi tosiaan vain näykkimistä mm.  estettäessä  ovesta ulos pääsy. Näykkiminen oli nopeasti muuttunut puremiseksi, joka oli laajentunut lapsista aikuisiin ja vieraisiin. Viimeinen niitti tapahtui, kun perheen poika nosti rikki purrun pallon maasta. Tätä ennen pentu oli mm. purrut perheen isäntää käteen tämän lyödessä vasaralla naulaan ja erästä vierasta Topi oli purrut napaan niin että veri lensi. Perheen kolmesta lapsesta kaksi pelkäsi jo pentua. Perhe oli ottanut yhteyttä kasvattajaan heti puremisen tapahduttua ja kasvattaja oli ollut sitä mieltä, että pennun saa viedä piikille.

Näillä tiedoilla otin siis Topin vastaan parkkipaikalla.  Tora (bordecollieuros) tuli tervehtimään pentua ja ne tulivat toimeen heti keskenään hyvin. Topi ei kiinnittänyt minuun juurikaan huomiota. Saman huomion saivat myös naapurit; ehkä katse, ei sen enempää, ei kiinnostusta, ehkä yksi hännän heilautus jos sitäkään.  Lelut, joita lattioilla oli, kiinnostivat Topia, mutta kaikki lelut päätyivät takapihalle alta aikayksikön. Myös Topi oli siellä lelujen kanssa yksinään kaivelemassa maata. Topi ei kaivannut seuraani mitenkään. Lähinnä olin sille uhka, kun kävin keräämässä lelut (lue: aarteet) takaisin sisälle. Mietin mielessäni mitä pennun päässä mahtoi liikkua. Näin sen silmissä itsenäisyyden ja itsepäisyyden lisäksi huolestuneisuutta ja koko koiran olemus vaikutti kaikkea muuta kuin avoimelta. Päätin rakentaa luottamusta ja osoittaa Topille ettei minua tarvi ainakaan pelätä. Halusin antaa Topille paljon hellyyttä ja läheisyyttä ja näin Topi päätyi jo ensimmäisenä yönä vastoin kaikkia aiempia sääntöjäni nukkumaan sänkyyni. :D Tuntui hullulta nukkua täysin tuntemattoman koiran kanssa selät vastakkain. Varsinkin kun mietin mitkä kaikki asiat voisivat laukaista puremisen.  Pieni pentuhan se vasta oli. Pakko sille oli antaa mahdollisuus. Heräsin aamuun ehjänä, kun märkä nenä kosketti kasvojani. ;)