Topi tuli taloon

Topin "alkuilme"

Kun aloitin uuden penturyhmän 1.7.2014, en osannut yhtään aavistaa miten se tulee vaikuttamaan elämääni. Olenhan aloittanut penturyhmiä varmaan satoja.. ei tämän pitänyt olla sen kummallisempi juttu kuin ne muutkaan...

Tällä kertaa ryhmässä oli 8 pentua, joista yksi oli mustavalkoinen bordercollieuros Topi. Topia ohjasi 10- vuotias tyttö. Rotuhan on minulle tuttu ja mieluinen, joten katselin kaksikon touhua mielenkiinnolla ja harmikseni huomasin lähes välittömästi Topin olevan melkoisen yhteistyöhaluton. Namipalat eivät tuntuneet kelpaavan kunnolla ja pennun mielenkiinto oli muissa pennuissa enemmän kuin syömisessä, mikä nyt sinänsä ei vielä ole huolestuttavaa varsinkaan ensimmäisellä kerralla. Tunnin lopuksi vielä vinkkasin tytön äidille, että ruokintaa kannattaa hieman vähentää.

Toisella tunnilla selvisi ensin, että tyttö ei ollut voinut tehdä syliharjoitusta, koska pelkäsi Topin purevan. Mietin päässäni hetken, että jahas, pentupuremista vai uhmaa ja laitoin pennun selälleen kokeillakseni miten paljon se pistää hanttiin. Ei merkittävää pullikointia, rauhoittuminen ja pentu ylös. Jatkoin tunnin ohjaamista. Kokeilimme leikkiä leluilla. Topi ei halunnut leikkiä. Jossain kohtaa tuntia Topi alkoi rimpuilla kovasti valjaissaan ja tahtoi päästä muiden pentujen luokse. Pyysin apuohjaajaa menemään tytön avuksi. Jatkoin tunnin vetoa enkä nähnyt kaikkea mitä nurkassa tapahtui, koska 7 muuta pentua vei myös huomiotani. Tunnin loppupuolella näin miten turhautunut ja estetty Topi rimpuili valjaissaan, näykki tyttöä käsistä ja sen lisäksi myös apuohjaajan käsiä.  Menin nurkkaukseen ja päätin puuttua asiaan, mutta Topi lopetti riehumisen välittömästi eikä sillä tunnilla enää tapahtunut mitään muuta merkittävää. Ennen kuin ehdin Topin nurkkaukseen, pentu oli ehtinyt näykätä tyttöä jo silmäkulmaankin. Tunnin jälkeen OLIN huolissani ja mietin ottavani yhteyttä tytön vanhempiin. Olen nähnyt urani aikana muutamia erittäin pahoja tapauksia kyseisessä rodussa ja merkit ovat olleet myös näkyvissä jo todella nuorella iällä. Halusin puuttua asiaan välittömästi.

En ehtinyt itse ottaa sinä iltana vielä yhteyttä tytön vanhempiin, kun työpuhelimeeni oli jo tullut viesti. Topi oli purrut tytön 9 -vuotiasta pikkuveljeä pahasti kolmeen eri kohtaan. Tekstiviestissä ilmoitettiin, että Topille oli varattu aika piikille seuraavaksi päiväksi ja kysyttiin ottaisinko minä pennun huostaani. Mietin sekunnin ja vastasin että tuokaa Topi tänne nyt ainakin ensiksi niin katson onko siitä elämään. Ei tuon ikäistä pentua vain voinut päästää piikille katsomatta mikä on vikana. Ymmärsin perheen huolen jo ennen kuin näin puremajäljistä kuvan... Näin Topi tuli luokseni ruokapurkki mukanaan ja asettui taloksi. Kolmen koulutusviikon jälkeen päädyimme omistajien kanssa siihen, että Topilla on parempi olla minun luonani. Emme ketään halunneet ottaa sitä riskiä, että Topi purisi vielä pahemmin lapsia.

Kuvassa puremajälkiä,  jotka eivät ole enää tuoreita.

Topin taustoista:

Topi  on suomalaiselta kasvattajalta ostettu puhdasrotuinen rekisteröimätön bordercollie. Topi on ehtinyt olla jo ennen pentukurssille tulleen perheen omistusta myös toisessa kodissa, josta se on palautettu kasvattajalle kuuleman mukaan puremisen vuoksi. Ensimmäiseen omistajaan en ole saanut yhteyttä.  Kasvattaja on myynyt pennun uudelleen ja kertonut, että pentu on palautettu ensimmäisestä kodista puremisen vuoksi, mutta mitään puremista ei ollut kuulemma havaittu kasvattajan luona. Koirat olivat häkeissä, joten epäilen että tämän vuoksi näykkimistä/puremista ei olla voitu todeta.

Näykkiminen oli kuitenkin alkanut välittömästi uudessa kodissa, mutta aluksi tosiaan vain näykkimistä mm.  estettäessä  ovesta ulos pääsy. Näykkiminen oli nopeasti muuttunut puremiseksi, joka oli laajentunut lapsista aikuisiin ja vieraisiin. Viimeinen niitti tapahtui, kun perheen poika nosti rikki purrun pallon maasta. Tätä ennen pentu oli mm. purrut perheen isäntää käteen tämän lyödessä vasaralla naulaan ja erästä vierasta Topi oli purrut napaan niin että veri lensi. Perheen kolmesta lapsesta kaksi pelkäsi jo pentua. Perhe oli ottanut yhteyttä kasvattajaan heti puremisen tapahduttua ja kasvattaja oli ollut sitä mieltä, että pennun saa viedä piikille.

Näillä tiedoilla otin siis Topin vastaan parkkipaikalla.  Tora (bordecollieuros) tuli tervehtimään pentua ja ne tulivat toimeen heti keskenään hyvin. Topi ei kiinnittänyt minuun juurikaan huomiota. Saman huomion saivat myös naapurit; ehkä katse, ei sen enempää, ei kiinnostusta, ehkä yksi hännän heilautus jos sitäkään.  Lelut, joita lattioilla oli, kiinnostivat Topia, mutta kaikki lelut päätyivät takapihalle alta aikayksikön. Myös Topi oli siellä lelujen kanssa yksinään kaivelemassa maata. Topi ei kaivannut seuraani mitenkään. Lähinnä olin sille uhka, kun kävin keräämässä lelut (lue: aarteet) takaisin sisälle. Mietin mielessäni mitä pennun päässä mahtoi liikkua. Näin sen silmissä itsenäisyyden ja itsepäisyyden lisäksi huolestuneisuutta ja koko koiran olemus vaikutti kaikkea muuta kuin avoimelta. Päätin rakentaa luottamusta ja osoittaa Topille ettei minua tarvi ainakaan pelätä. Halusin antaa Topille paljon hellyyttä ja läheisyyttä ja näin Topi päätyi jo ensimmäisenä yönä vastoin kaikkia aiempia sääntöjäni nukkumaan sänkyyni. :D Tuntui hullulta nukkua täysin tuntemattoman koiran kanssa selät vastakkain. Varsinkin kun mietin mitkä kaikki asiat voisivat laukaista puremisen.  Pieni pentuhan se vasta oli. Pakko sille oli antaa mahdollisuus. Heräsin aamuun ehjänä, kun märkä nenä kosketti kasvojani. ;)