Tänään käytiin rokotuksilla Lemmikkiaitassa Kirsi Hautamäellä. En ole ennen käynyt tässä paikassa, mutta halusin nyt kokeilla ja tärkeintä oli, että rokottaja on nainen. Hyvää palvelua ja koiran taustat otettiin huomioon käsittelyssä hyvin. Jännitin itse mitä tapahtuu jos Topi reagoi piikitykseen, mutta koko käynti meni erittäin hyvin. Eniten jäi ärsyttämään odotustilan maton haistelu. :D Painoa oli 13.1kg. Syöttelin nakkia rokotushetkellä, eikä Topi huomannut mitään.
Rokotuksen jälkeen käytiin vielä morjestamassa siskoani ja kummipoikaani, joka oli tänään melkoinen kiljukaula. :D Topin entisessä kodissa on kyllä ollut papukaija, joten johtuneeko siitä, että Topi ei häiriintynyt äänestä.
Tuossa kun olimme tekemässä lähtöä eläinlääkäriin, taivaalle ilmestyi jokunlainen hävittäjäkone, joka piti sellaista meteliä että Topi meni vähän paniikkiin. Onneksi taskussa oli nakkia ja tein nopeasti ensin nakin etsintä harjoituksen maasta (pystyi toimimaan) ja sen jälkeen mentiin kiireen vilkkaa autoon sisälle ja laitettiin poppi niin kovalle, että äänet peittyivät. Muutenkin tässä on joutunut aiheuttamaan pennulle sätkyjä joka päivä ampiaisten vuoksi. Niitä kun tuppautuu sisätiloihin vähintään 5 per päivä ja jatkuva lehdellä läiskiminen ja säpsähtely tekee kyllä tehtävänsä mihin tahansa koiraan. Olen yrittänyt olla iloinen ja sanonut aina jee kun pamautan lehdellä, mutta kyllä Topin ilme alkaa olla sellainen, että ei se oikein tiedä olisiko iloinen vai ahdistunut.
Lenkillä paimentaminen jatkuu. Puutun asiaan joka kerta, mutta vietti on niin voimakas ja koira jääräpäinen, ettei ihan pienet komentamiset tunnu missään. Esimerkiksi tuo sitruunapanta ilmalla on aika lailla turhake. Tänään lenkillä tuli taas juoksija vastaan. Topi osasi lähteä takaisin luokseni nähtyään juoksijan tulevan edestä, mutta taas kun ohitus oli tehty Topi olisi halunnut lähteä vielä juoksijan perään. Muutenkin odota -tilanteessa Topi on melkoisen malttamaton enkä koe että kyse olisi pelkästään kuuliaisuuden puutteesta, vaan se hemmetin voimakas vietti ajaa koiraa irtoamaan mahdollisimman nopeasti sinne kymmenien metrien päähän. Aivan kuin koira ei pystyisi kertakaikkiaan hallitsemaan itseään kun se on siinä paimennusmoodissaan.
Tänään tehtiin lenkillä paljon suunnanvaihtoja ja piiloon menemisiä. Tora oli taas mukana ja sekin alkaa jo oppia niihin piiloleikkeihin sillä tavalla, että tulee kanssani nopeasti piiloon ja saa sitä hyvästä nakinpalan. Sitten ollaan hiljaa paikoillaan ja odotellaan. Joskus kauemminkin kun Topia ei näy ja mietin päässäni mahtaako mutkan takaa tulla vaikka toinen koira ja mitä sitten tapahtuu. Joskus hermoni ei kestä ja kutsun Topia, mutta silloin palkitsen sen ruualla purkista. Muissa tilanteissa se saa nakkia tai pelkän nappulan jos suoritus on ollut sutku. Iltalenkillä vastaan tuli pitkästä aikaa toinen koira. Ohitus meni jotenkin liian hyvin. Mahtoikohan Topi nakilta edes huomata sitä toista koiraa.
Eilen imuria heilutellessa tuli paukutettua suulaketta lattiaan ja näin ensimmäisen kerran Topin syöksyvän kohti imuria siinä mielessä että kiukutti se kolina. Ohoh. Komensin kerran ja hyökkäily loppui siihen. Topi reagoi melko voimakkaasti ääniin varsinkin kun se on nukkumassa ja herää ääneen. Esim. oveen koputtaminen on PAHA juttu jos Topi herää siihen. Ulko-ovelle juostaan huutoulinahaukulla ja ollaan aivan sekaisin kunnes räjähdän eri huoneesta ja silti pitää vielä puhahtaa pari kertaa ennen kuin ovelta tullaan pois. En tiedä paljonko tuota ovea pitäisi paukuttaa että tuollainen sekoilu loppuu, jos loppuu koskaan. Äsken rapistelin karkkipussia ja Topi säpsähti sitäkin unestaan, sillä tavalla erilailla kuin ns normaalipäiset koirat. Kas kun ei karkaa kimppuun, äänihän tuokin. :D No niin.. olen väsynyt ja juttu sen mukaista. En tiedä vielä mitkä äänet laukaisevat hyökkäämisen/ puremisen ja missä vaiheessa pureminen siirtyy ihmiseen jos siis vasaralla naulaa lyödessä koira on purrut ihmistä, mutta imurilla lattiaa hakatessa koira käy imuriin kiinni. Vai oliko koiran tarkoitus vasaraepisodissakin purra vasaraa. Pitää kysyä mihin isku osui. Kummipoikani paukutti leikkivasarallaan tänään lattiaa... Pidin Topin remmissä koska en tosiaan tunne tarpeeksi sen käytöstä. Enemmän Topi tuntui häiriintyvän silti tällä kertaa siitä, että kummipojan kädessä oleva kaukosäädin tippui lattiaan. Itse olen hakannut vasaralla Topin aikana terassin nauloja, Topi lähti silloin karkuun. Toisaalta Topi ei säikähtänyt pahasti ensimmäisellä vierailulla vanhempieni luona kun äidiltäni tippui kakkualusta kakkuineen kolinalla lattiaan aivan Topin viereen. Annoin Topin silloin syödä kakkua palan. Tänään Topin päähän lensi nokkamuki, joten heitettiin viilipurkkikin lattiaan ja Topi sai loput viilit tyytyväisenä. Tuollaiselta alle 1 -vuotiaalta pojalta lentelee paljon tavaroita lattiaan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti