Mietteitä pääkopasta

Topi oli tänään töissä mukana koko illan. Muuten meni hyvin, mutta toisella tunnilla annoin Topille kaluttavaksi puruluun ja kun yksi aikuinen suursnautserityttö sattui juoksemaan liian läheltä, Topi teki välittömästi hyökkäyksen koiraa kohti. En ole aivan varma johtuiko hyökkäys puruluusta vai siitä, että iso musta koira juoksi vain liian läheltä. Topi oli remmissä, joten en tiedä olisiko se mennyt iholle asti. Oli miten oli, tuollaista touhua en salli. Teimme tilanteen uusiksi ja keskeytin hyökkäyksen ÄP ÄP -komennolla ja tehosteena vesipullosta vettä päin naamaa. Tämän jälkeen Topi tuli viereeni nöyristelemään, näytin sille puruluuta ja jatkoin hommiani. Hetken päästä Topi söi puruluuta taas ja kaikki oli rauhallista. Toivottavasti Topi oppi nyt tästä kerrasta, että hallillakaan ei voi käyttäytyä huonosti.

Topi käyttäytyi siis muuten hyvin vieraiden koirien aikana. Teki nätisti ne harjoitukset mitä tehtiin ja pysyi jopa paikallaan istumassa käskyn alla nyt paremmin kuin eilen kentällä. Ennen tuntien alkua ehdin leikkiä Topin kanssa lelulla ja kokeilla pari kertaa lelun noutamistakin. Lisäksi tehtiin kaikki normaalit tokojutut eikä niissä ollut mitään valitettavaa.

Vaikka kaikki muu menikin hyvin, mieltäni kaihertaa tuo hyökkäys. Olen nähnyt bodercollieiden keittävän täysin yli tilanteissa, joissa toiset koirat esimerkiksi juoksevat tai leikkivät omistajansa kanssa. Tiedän, miten pahaksi tilanne voi mennä, jos paimenviettisen, dominoivan ja hampaitaan jo ennestään käyttäneen koiran antaa sekoilla  muiden koirien perään. En todellakaan halua koiraa, joka keittää yli ja käy toisten koirien päälle siksi, että toiset koirat esimerkiksi juoksevat. Siksi olen huolissani kaikista pienistäkin asioista, jotka viittaavat yhtään tuollaiseen käytökseen. Topi on todella paimenviettinen ja joudun komentamaan sitä jatkuvasti lenkillä, koska se haluaa pysäyttää Toran juoksemalla sen eteen ja  tarttumalla sitä kaulakarvoista. Tuokin tapa on HUONO, koska Topi periaatteessa palkkaa itse itseään jos pääsee vähänkin mukamas pysäyttämään Toraa (Tora on myös bordercollie ja sen verran viisas, että osaa pysähtyä ja muuttaa suuntaan niin ettei Topi hyökkää ja tällöin Topi luulee, että on saanut itse ohjattua Toraa eri suuntaan niin kuin periaatteessa onkin.. onpa sekavaa, tervetuloa paimentavien koirien maailmaan) ja tuollainen itse itseään palkitseva pysäyttely vain lisää paimennusta jota on nyt jo siis aivan liikaa ja joka on luultavasti yksi syy myös muihin puremisiin (muitakin syitä kyllä löytyy läjä). Ja Topi on jääräpäinen tässä asiassa, ei riitä kerta eikä toinenkaan lenkin aikana kun asiasta sanon.

Kentällä ollaan harjoiteltu sitä, että muut koirat tekevät kiihdyttäviä asioita: juoksevat lujaa, leikkivät rajuja leluleikkejä omistajiensa kanssa. Topi on oppinut jo siellä antamaan noiden asioiden tapahtua ilman sekoamista. Eilen pidin kentällä Topia irtikin tällaisessa tilanteessa ja se pysyi luonani ja pystyi keskittymään mm. seuraamiseen ihan hyvin. Tämän päivän hyökkäyksen oli pakko johtua puruluun puolustamisesta tai sitten muuten vaan "oman nurkan" puolustamisesta. Topihan tekee tätä samaa myös kotona kun puolustaa mm. sohvaa. Tosin sohvaa ei ole puolustettu esim. Toralta  (oman lauman koira) tai minulta kertaakaan, mutta 10kk ikäinen pitbulluros on saanut hammasta kerran jos toisenkin erilaisista puolustamiseen liittyvistä asioista.  Jotenkin ajattelen, että Topi ei voi olla aivan sekopää, koska se kuitenkin kunnioittaa esim. Toraa eikä mene sen ruokakupille tai näyttele hampaita jos Tora tulee lähelleni. Kun taas tämä pitbull tulee lähelleni, Topi saattaa näyttää hampaita ja näykätä kohti. Ihoon kiinni käymiset ovat siis poistuneet kokonaan kieltojen jälkeen, mutta näitä valehyökkäyksiä tulee silti joka kerta kun kyseinen koira on meillä kylässä. Aina löytyy joku asia mistä Topin pitää tätä koiraa muistuttaa.

Kaikki Topin hyökkäykset ovat selvästi aina jonkin asian laukaisemia. Yhtään hyökkäystä tai irvistystä en ole tähän asti nähnyt ilman jonkinlaista syytä.

Tänään kun tulin kotiin oltuani hetken ulkona, päätin jostain syystä tervehtiä häntäänsä ympäri heiluttavaa Topia. Topi heittäytyy helposti selälleen tervehdittäessä, toisaalta se voi myös hypätä ylöspäin. Korvat ovat aivan pitkin päätä, häntä heiluu alhaalla. Päätin tervehtiä vähän raisummin, koska tiedän, että Topi on purrut myös tervehtimistilanteissa varsinkin jos estetään hyppimästä ylös. Täällä minun luona Topi on saanut hyppiä ja olen jopa rohkaissut tähän koska aluksi oli havaittavissa että hyppy ylös vaikutti koiraan niin, että se paineistui. Tässä kohtaa arvailua paineistumisen syiksi 1) purrut/näykkinyt kun liian innostunut -> rankaistu -> yhdistää hyppimisen rankaisuun -> paineistuu -> puree.  2) liian kiihdyttävä tervehtiminen laukaissut pysäyttämisen tarpeen -> puree-> rankaistaan-> oppii pelkäämään tilannetta ja puree siksi  3) koira ei pysty hallitsemaan itseään -> kiihtyy ->  paineistuu -> puree   4) kaikki edellämainitut sekaisin.
No, joka tapauksessa tein tervehdyksestä kiihdyttävämmän ja huomasin miten Topin suu kävi  kädessäni kääntymässä (aukinaisena). Sen jälkeen työnsin koiraa vielä pari kertaa poispäin (seisoi lattialla) ja en tiedä kuvittelinko, mutta näin ilmeessä paineistumista. Jotenkin on sellainen olo, että jos vielä hyppisin kädet ylhäällä ja pitäisin jotain kummallista ääntä niin soppa olisi taas valmis ja koira roikkuisi mahassa. Ehkä etenemme vaihe vaiheelta ja opettelemme siihen, ettei tuollaiset tervehtimiset tarkoita mitään pahaa. Tai jos teoria on toinen, me opettelemme myös sen, että vaikka joku heittäisi eteisessä voltin, siihen ei reagoida puremalla.

Tuli tuosta mieleeni, että näin Topin purevan myös remmiä tänään kun remmi sotkeutui jalkaan. Pitääkö aina olla ensimmäisenä puremassa? Miksi?

Tiedättekö, kun aina sanotaan että vika on remmin toisessa päässä? Jos koira syntyy sellaisena, että se reagoi kaikkiin asioihin tuolla tavalla puremalla, silloin se vika lähtee aluksi koirasta. Kun tuonlainen koira menee  normaaliin ei niin koirista tietävään perheeseen, jossa ei osata heti puuttua oikein ja oikea-aikaisesti asioihin, viasta tulee nopeasti iso ja se laajenee. Kenessä sitten on vika... 





Vaikka oltiin tänään koko ilta töissä, iltalenkillä Topi kaahasi varmaan 200 metrin  päähän tuhat kertaa ja myös mutkien taakse. Olin niin kyllästynyt kaahailuun lenkin lopussa että kun pääsin autolle asti, en edes nähnyt pentua enää missään enkä oikein jaksanut välittääkään missä lie kohelsi. Kutsuin sitten kuitenkin ja sieltä se kaahasi täysillä jostain pitkältä lenkkipolulta. No, ainakin on hemmetin hyvä luoksetulo. :D Olen vain tottunut siihen, että pennut pitävät minua silmällä pikkasen paremmin lenkin aikana. Pitää alkaa vaihtamaan suuntaa tai mennä piiloon enemmän. Suunnan vaihtokin voi olla liian kiihdyttävää Topille ja ties vaikka se pitäisi sitä palkkana. Taitaa olla liian viisas tuo koira...